torstai 28. helmikuuta 2013

Portaikossa tapahtuu

Ehdinkin jo mainita, että meillä on alkanut vihdoin tapahtua portaikossa.
Huh ja hei! Tämä osa remonttia ei olekaan mikään pikku juttu.
Yli 90 vuotta vanhat, natisevat portaat, eteinen ja yläkerran pieni aula ovat aloittaneet uudistusleikin.


Portaista on hiottu vanha maali pois, osasta seinäpintoja kaivettu Haltex-levyn alta vanhaa raakalautaa esille, pakkeloitu, kitattu, suojattu...
...ja kohta päästään tekemään uutta pintaa, maalaten ja tapetoiden.
En malttaisin odottaa.

Raakalautapinnat maalataan Uula-valkoisella. Vasemmalla näkyvä seinä tapetoidaan Sandbergin "tammi-lintu"-tapetilla. Portaat maalataan Uula-lattiamaalilla. Sävy päätetään sitten kun seinät ovat valmiit, mutta vahvana ennakkosuosikkina on joku siniharmaan sävy.

Projekti jatkuu eteisen puolelle alakertaan. Sama maalattu raakalautameininki toistuu portaiden alapuolella olevassa seinässä (vastapäinen seinä on tapetoitu tässä postauksessa vilahtavalla TAPETILLA, jota samaa tulee myös portaikkoon).



Eräs blogiystäväni jakoikin muutama päivä sitten omia kokemuksia portaikon remontista ja nyt jo uskon, että tähän hommaan ryhdytään vain kerran elämässä. Ainakin minun nopeatempoinen luonne on jo nyt koetuksella :) Valmista tulee pikku hiljaa, monen työvaiheen jälkeen. Kuiva suti jo heiluu kädessäni, kun kärsimättömänä odotan, että pääsisin itsekin jo jotain tekemään.

Kun en muuta puuhaa vielä keksinyt, niin sijoittelin kevätuutuuksiani portaikkoon kuvattavaksi.

Tii-ti-dii...eilen hain NE...kevätkengät!!!!
Nämä olin päättänyt ostaa. Vagabondin Cortonat.
Ja ne on niin ihanat :)

Nämä ja mä odotamme sulia teitä jolle päästä astelemaan

Mukaan tarttui myös valkoinen farkkutakki. Aivan oikein, valkoinen.
Puolisolta pääsi heti naurun härähdys - valkoinen!
Kuulemma pienet mustat tassunjäljet kohta koristavat takin liepeitä.
Myönnettäköön, että unohdin kokonaan käytännöllisyyden. Ehkä takki pääsee vain erityisille reissuille, sellaisille joissa sen valkoisuus saa pitää kutinsa.

Ehkä sitten huhtikuussa (Tommy Hilfiger)
Jotta ei menisi ihan vain kevätkelien odotteluksi soin sentään itselleni (jälleen kerran) yhden raitapaidan lisää. Stockan valoissa se näytti sini-valkoiselta, mutta kotona paljastui musta-valkoinen todellisuus. Itseasiassa aika hauska valinta.

Raitapaita päälle (Vila) ja keltaiset helmet kaulaan, niin tämän päivän
toimistoasu on siinä. Ehkä hiukan suoristan vielä tuota hapsottavaa
peikkotukkaani.

Aurinkoisia ajatuksia sinulle!
- Siili -

tiistai 26. helmikuuta 2013

Olen odottanut...


Tätä hetkeä...
...aurinkoa
...tieteellisen kirjoittamisen pakettiin laittamista
...hiihtämistä
...ruuan laittamista
...rakkaitten ja ystävien näkemistä

Vaikka odotinkin, silti elin edellistä hetkeä täysillä. Muu maailma katosi ympäriltäni.

Antauduin tuolle kirjoittamisen prosessille. Kiitos Pikku kauriini, että sain tehdä tuon matkan kanssasi. Äiti ja tytär ---ei hullumpi tutkimus :))))
Mutta nyt vain odotellaan palautetta, luottavaisin mielin.

Hymyilen kuin tämä lumen ja jään
alta paljastunut siipirikko pihaenkeli
-kaikki on hyvin :)
En raaskinut jäädä istumaan
ja katsomaan auringonlaskua.
Piti päästä hiihtämään :)

Sillä maisema kutsui!



Olen kiitollinen tästä kaikesta kauneudesta <3



Ja mitä tekikään yöpakkanen? Kaiken uudella tavalla kauniiksi :)
Mieleen tuli tuo ihana lastenlaulu talven taikaurimaalarista...
- Yöllä on käynyt maalari, ikkunaruutuja piirtäin, hopeatähtien hohdoksi sateenkyneleet siirtäin. -

Meillä on alkanut portaikkoremontti (tai se alkoi jo muutama viikkos sitten). Luulenpa, että palaan siihen pian, arkisten asioiden ajatteleminenkin jo piristää :)

Ihanaa, kaunista helmikuun viimeistä viikkoa teille ihanat lukijat!


- Siili -

maanantai 18. helmikuuta 2013

Ruusunpunaisissa tunnelmissa



No eihän se minuun ainakaan pitänyt tulla, tuo viheliäinen kuumetauti. Sitä tässä on nyt kuitenkin kaiken kivan keskellä taltutettu kaiken maailman troppien voimien. Onpa siinä tyhjentynyt 
yksi sun toinen purkki ja pullo.

Ehdoton suosikkini on ollut 
Hommanäsin
mustaherukkamehu. Pullonpohja vain 

tästä
tehopakkauksesta häämöttää.

Eilen jo piti ottaa hiukan vahvempaa douppausta, jotta tokenin mukaan siskon tyttären, kummilapsemme ristiäisiin. Matkaan huolettiin äitini aikoinaan ompelema kastemekko. Tämä ihanuus on puettu ties kuinka monen pikkuisen päälle 60-luvusta alkaen. Jokaisen mekossa kastetun nimi on kirjailtu huolella kastemekkoon, serkut, veljet ja siskot, minun lapset ja lapsenlapset,
minua unohtamatta :)

Ensin hentoakin hennompi pesu 
ja sitten varovasti silitellen

Kaksi aarretta. 
Vasemmalla jo edessmeennen äitini vanha
"potkupuku", jonka mummini on hänelle
sota-aikaka ommellut. 


Elämän ensimmäinen
juhlapäivä


Juhlatarjoilut olivat kyllä parhaasta päästä. Hauskimmat ja kuvatuimmat varmasti nuorimman
 tyttäreni loihtimat kakut. Toisessa hattivatit (siskon perheen viisi lasta) laskevat pulkalla mäkeä ja
toisessa pikkuneidin isän nörttihuumorin elkein varustettu F1-läppäri.

Sillä aikaa me saimme olla jakamassa kummilapsemme ensimmäistä tärkeää juhlapäivää, esittivät ystävämme Zisua Jyväskylän koiranäyttelyssä....ta-dam...Zizu otti ja nappas kolmannen serttinsä ja on nyt Suomen uusi muotovalio, samlla valioituen myös Latvian muotovalioksi. Ja me ollaan tietenkin Zisusta ihan superylpeitä.

Meidän Zisu on siitä hassu, että kun siitä 
yrittää ottaa potrettia, niin sehän tekee kaikkea
muuta kuin seisoo muotovalion tyyliä esitelläkseen. 

Ok, istutaan sitten :)

Illalla väsyneenä kotiin paletessani tiesin, että nyt olin saanut paras troppia taudin kuritukseeni. Näitä päiviä tarvitaan :)


- Siili -

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävyydellä

Minulla yksi pieni lappu vessan seinällä. 
Se muistuttaa minua siitä kuinka yksinkertaista on 
lisätä maailmassa hyvää oloa ja rakkautta. 

Vessa mokoma odottaa remonttia ja siellä on
niin pimeää, etten ujuttanut itseäni ja kameeraani sinne :)
Nappasin pinen lapun olkkarin pöydälle ja asetin sen tulppaanikimpusta 
varsisseiden terälehtien joukkoon.

Maailma tarvitsee heitä, suuria Dalai Laman kaltaisia esikuvia, 
jotka viitoittavat rakkauden ja rauhan valoisaa tietä3
On ilo pyrkiä astumaan heidän viittoittamaa polkua <3





Sinulle ystäväni, toivotan ystävyyden pieniä aatoksia ja siitä kumpuavia rakkauden tekoja jokaiselle tämän vuoden päivälle <3<3<3

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Chihuahua tunnelmissa

Olipa viikonloppu :)
Perjantaina herättiin ennen kuin kukaan meidän kylillä ja ajeltiin tyhjillä baanoilla Helsinkiin ja laivasatamaan. Ystävien auto oli lastattu kuudella Chihuahualla, mukaan lukien meidän kaksi kullanmurua, Zisu ja Nala. Päämääränämme oli Latvia ja siellä järjesttetty koiranäyttely Valmierassa.

Chihut ovat vieneet sydämemme reilut pari vuotta sitten, kun taloon muutti puolisoni kalakaveri Zisu. Viime kesänä lauma kasvoi yhdellä lyhytkarvaisella tytöllä, Nalalla. Talonvanhimpana meillä toimii karvapallomme, minun kultapoju, tiibetinterrieri Nago (joka meni reissun ajaksi hoitoon vanmimmalle tyttärelleni).

Koiranäyttelyt ovat koko karvakuonoelomme pieni lisämauste, johon tutuistumme lähemmin viime syksynä. Jokunen näyttely on sitä ennen tullut laahattua nuorimman tyttäreni koiraharrastuksen kulta-aikoina, nyt koiratähtenä säteilevän cottoni-poika Elmon kanssa. Erityistä iloa näyttelysissä käymiseen on tuonut tämän ihanan rodun seuraaminen ja toki Zisun innostus näyttelyissä (tarkoittaa Zisun kiellä hännän heilutusta ja nuuhkimista).

Näitä meininkejä ja fiiliksiä on hiukan vaikea jakaa...itse en aikoinaan ainakaan ymmärtänyt mitään muutaman tuttavani koira- ja näyttelyvouhotuksista. Mutta jaampa silti muutaman kuvan kera tunnelmia.

Matkaan lähti neljä neitiä  (meidän Nala oikealla)
ja kaksi poikaa (joista toinen meidän Zisu)
Näyttelypaikalla oli mukava kurkkia ympärillä olevaa
menoa omasta boksista
Tai istua isännän sylissä odottamassa
omaa vuoroaan
Pikkuista Nalaa hiukan jännitti moinen
meno ja meininki
Mutta kun hän pääsi elämänsä ekaa kertaa
kehään kaikkosi jännitys pois (paitsi pöydällä
jossa piti irvistellä tuomarille - pöh)
Zisu se ei ole koskaan isommin ihaillut kunnianosoituksiaan.
Sertti saatiin ja me kerroimme kyllä Zisulle, että se
on tosi hyvä juttu ja vielä VSP (vastakkaisen
sukupuolen paras). Hyvä Zisselson <3
Irvistelevä pikku veijarimme Nala sai kunniapalkinnon.
Eka ruusuke pistetään kyllä hyvään talteen :)
Meillä kaikilla oli oikein mukavaa ja oli unen laatu taattu
(ainakin koirilla) moisen riennon jälkeen :)))

Erityiskiitos reissusta kuuluu Nalan kasvattajille, joiden rautaisen kokemuksen innoittamana me saimme ihmetellä ekaa ulkomaista näyttelyreissuamme. Valmiera ei tällä erää oikein päässyt räntäsateineen oikeuksiin, mutta eiköhän näihin maisemiin vielä joskus palata auringonpaistetta ihailemaan :)

Ja minä yritän saada taas postailuotteeni takasisin...reissun jälkeen tökki koko kone niin, että meinasin jo pukata juttua ilman kuvia, joita kone ei suostunut lataamaan. Mut nyt taas toimii masiina, pienen putsausoperaation jälkeen.

Olaan siis kuulolla :)

- Siili -


torstai 7. helmikuuta 2013

Pakko ostaa?

Mikä kumma sitä ihmiseen (lue minuun) meneekään aina näin kevättalevella, kun koti tuntuu kaipaavan taas kaikenlaista? Olen sisäistänyt aika hyvin yhden tärkeistä motoistani, "vähemmästä enemmän", mutta pienten sisustus inpiraatioiden suhteen olen aika ajoin aika heikoilla. Ja sitten on nuo toinen toistaan inspiroivat blogit, joiden innoittamana sitä löytää itsensä ties mistä verkkokauppojen uumenista.

Mutta nyt minulla oli ihan oikea tarve, jota ilman en enää ajatellut olla...nimittäin verhot keittiöön ja pikku huoneeseen. Ollaanhan sentään asuttu maamolaa jo yli kaksi vuotta ilman verhoja näissä ikkunoissa. Hyvin ollaan pärjätty. Tien ja naapureiden puolella on perus tylsät sälekaihtimet, ihan vain sitä varten, että joskus iskee tarve olla omissa oloissa. Meren puolelta sisälle kurkkii vain oravat ja linnut ja välillä iloiset auringon säteet. Verho tarve on siis puhtaasti sisutuksellinen :)

Eilen posti toi Sateenkaarenrantaa puodista ihanan paketin. Joukkoon oli sujahtanut verhojen lisäksi muutama pikku juttu, joiden suhteen en sen kummempia perusteluja hae :)


Keittiöön tilasin hissiverhot (kuvassa oikealla), mutta en ole vielä ihan varma oliko postin tuoma ihan napakymppi, sen verran kappa kuitenkin peittää keittiön ikkunasta avautuvaa maisemaa. Täytyy oikein ajatuksen kanssa testailla. Röyhelöverho päätyy pikku huoneeseen...ja se on aivan ihana! Suloistakin, suloisemmat sinkkiämpärit ajattelin kevään tullen sijoittaa puutarhaan, nyt ne komeilevat keittiön kaapin päällä kevättä odotellen. Pari lyhtykoukkoua sijoittuu varmasti arvoisilleen paikoilleen ja pienet lintukoukut todennäköisesti eteisen lintutapetin jatkeeksi. Enkelinsiipiä en voinut vastustaa, ne selässä vielä haaveillaan monia ihania asioita.






Zisu ja Nala pyörivät jaloissani kun pystyttelin dokumentointia varten jalustaani. Pian Nala tuli viereen katselemaan kuvattavaa asetelmaa, kallisteli tuumailevan näköisenä päätään ja heilutti hyvän tuulisena häntää. Siinä me neidit sitten supateltiin pieniä naisten juttuja pitsiverhoista. Zisu makoili taasen lattialla, hiukan tylsistyneen näköisenä..."tulkaas nyt sieltä jo leikkimään naiset" -ilme kasvoillaan.


Nyt siis on shoppailtu hiukan. Muutama pikku juttu vielä odottaa ratkaisua, kuten tuo olkkarin matto. Tilattiin jo ennen joulua siihen uusi, hieno villamatto, jonka pitäsi saapua helmikuun aikana. Tilattu matto on sävyiltään hyvin naturel ja nyt oon kovasti  pähkäillyt, että oisko sittenkin joku värikkäämpi parempi valinta. Pidän selkeistä linjoista, mutta pelkäästään vaalea, ei ole ihan mun juttu. Ehdotuksia ja vinkkejä otetaan mielellään vastaan :)

Se mitä minua aina jaksaa kyllästymättä ilahduttaa ja ihastuttaa on vanhat ja saadut jutut, kuten äidiltä perityt kahvipurkit, isoäidin hopeinen tarjoiluvati, pikkuinen pöytäharja tai ystävältä saadut sudenkorento lasinaluset. Yritänkin muistaa kaivaa kaappien kätköjä, ennen kuin riennän ostoksille. Paras ja ekologisin puoti kun usein löytyy ihan omasta takaa, kun vain katsoo hiukan uusin silmin tai sipaisee maalia vanhan kylkeen :)




Meille on tulossa mielenkiintoinen, koirien täyteinen viikonloppu. Siitä sitten tarinoita myöhemmin :) 

Kaunista viikonoppua teille ihanuuksille...älkääpä hukkuko lumeen :) :) :)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Puhuu kuin Runeberg


Ai minäkö? En kai? No, ehkä hiukan...myönnetäköön :)))
Runebergin kerttotaan olleen vuolassanainen ja kanopuheinen. Omalla kohdallani en oikein tiedä tuosta jälkimmäisestä, vaikka välillä taidan kieltäni piestä kuin savolaismummo.

Kun oltiin pieniä, niin mummoni aina haastoikin meidän serkkutyttöjen lörpötyksille, että: "Sade lakkaa, tuuli lakkaa, vaan ei lakkaa kaksi akkaa!" Eipä tuo meidän mummokaan nyt itse ollut ihan hiljaisimpaa sorttia, savolainen kun oli.

Viime vuonna käytiin Runeberginpäivänä itse mestarin kotimuseossa päivää juhlistamassa. Mukaan tarttui kuvaelämäkerta rouva ja herra Runebergeistä. Kirjan mukana olen matkannut 1800-luvun kirjallisuuden ja kulttuurin saloihin. Elämäkerrat ovat avartavia läpileikkauksia henkilön lisäksi eri aikakausien historian havinaan. Minussa taitaa asua pieni romantikko, kun menneen ajan tarinat vievät helposti mennessään.


Tänään otettiin pieni varaslähtö kansallisrunoilijamme juhlapäivään herkkuleivoksien parissa. Ja täytyypä oikein kehaista, että nyt oli napakymppi torttu. Poikkesi varmasti aikalailla Fredrikan aikaisista leipomuksista, sillä taikinaan oli rouhittu runsaasti suklaata. Nam! Mitäpä sitä voi muuta odottaa kun käy ostamassa Runebergintorttu liikkestä nimeltä Pieni Suklaatehdas. Mukaan tarttui tuosta pienestä puodista muutama käsintehty suklaakonvehtikin...eipä niistä sen enempää, ne pitää itse kokea :)





Lähteellä

Jään luokses, lähde katsellen
kun pilvet vaeltaa, 
kuin johtais käsi salaa sen,
ne aaltos heijastaa.

Ja pilvi tuolla hymyää
kuin ruusu nupussaan. 
Hyvästi jätti, häviää,
ei palaa milloinkaan.

On yksi taas! -Ei pakene,
se hiljaa kulkuun jää;
vaan synkeä on pilve se,
ja sinut pimentää.

Näin sinuun katson miettien,
myös omaa sieluain,
niin moni pilvi kultainen,
sen hyvästeli vain.

Ja silti valot varjot nuo
ne peiliis kuvastaa.
Oi, milloin päättyy leikkis tuo
ja aaltos rauhan saa?

- J.L. Runeberg (lyhennetty)


Runollista viikkoa rakkaat kanssamatkaajat <3