Tyyntä myrskyn edellä

Tää on niin kesää. Lämpöä ja valoisien iltojen suoma mahdollisuus puuhata pihalla vielä työpäivän jälkeenkin. Hurjastihan täällä hommaa riittääkin. Iso ala nurmikkoa pitäisi saada kylvettyä. Pohjatyöt siihen on nyt kutakuinkin tehty. Viime syksynä kylvetyn nurmikon jääpoltteen vaurioita on paljon paikattavana. Lähes kaikki kasvimaan hyötykasvit kylvämättä. Siis kaikkea kivaa!

Eilisen työpäivän päätteeksi otin pienet torkut ja sitten puuhiin. Ilma oli hunajainen, pysähtynyt ja kosteusprosentti lähenteli Aasian lukemia. Ja kyllähän sen tunsi joka solussa, että kohta rytisee ja lujaa. Mutta ei haittaa, vielähän tässä ehtii kaikenlaista tekemään ennen kuin paukkuu...

Sähköä oli lempeässä kesäillassa niin paljon, että meinasi tukka nousta pystyyn :)

Pari tuntia ehdin puuhailla ennen kuin luonnonvoimien näytelmä alkoi...

Kävin muutama päivä sitten vihdoinkin Alku & Juuri putiikissa siemen ostoksilla. Olisi ollut niin paljon kaikkea ihanaa ja valinnan vaikeus oli todellinen. Onneksi tilaa on rajoitetusti, niin päädyin aika perusjuttuihin; porkkanaa, sipulia, punajuurta, naurista, erilaisia salaatteja, kehä- ja auringonkukkaa, mangoldia (on mun kestosuosikki) ja vähän perunaa. Aikaisemmin ostettujen yrttien seuraksi nappasin vielä mukaan korianterin.

Terassin kylkeen olemme rakentaneet porrastetut kasvialtaat.
Niissä on mukava kasvattaa yrttejä, salaatteja, raparperia
ja kesäkurpitsaa, kaikkea sellaista jota
on mukava käydä pikaisesti napsaisemassa
kokkailun lomassa.

Kovin on vielä tyhjää laatikoissa, lähinnä mansikat ja raparperi rehoittavat.
Mutta eiköhän tämä näytä jo muutaman viikon päästä aika erilaiselta, kaikki
kun kasvaa niin ihmeen nopeasti

Siinä minun kökkiessäni kasvilaatikoiden ja uuden kasvimaan äärellä, alkoi selän takana maiseman
sävy pikku hiljaa muuttumaan. Merkillinen, salaperäinen keltainen hiipi kaikkialle.

Oli pakko lopettaa hommat ja seurata tapahtumien kulkua.
(Tässä kuvassa näkyy uuden nurmikon korjattavat nurmikon vauriot surullisen hyvin.)

Puoliso rantautui iltakalasta juuri oikeaan aikaan, pois myrskyn alta. 

Ja sitten yltyi tuuli ja sai veden pinnan kauniiseen liikkeeseen.
Joka sekuntti maisema muuttui.

Uskomattoman hienoon salamointiin huipentui illan odottava tunnelma.
Kuva: Insku (puolisoni)

Tänään jatkuu puuhailu nurmikon kimpussa. Isompi venekin on tarkoitus saada vesille. Onneksi vävy saapuu apuvoimiksi, joten tekeviä käsiä riittää.

Saapi nähdä mitä Pekka Pouta povaa tälle päivälle tuon sään suhteen :)

Säällä kuin säällä, iloisella päällä
... eiks' se niin mennyt?

- Siili-

Mikä ihana päivä

Muutaman päivän miniloman kotosalla kruunasi tämä ihana äitienpäivä. Eilen illalla otettiin puolison kanssa varaslähtö juhlintaan ja varattiin terassipöytä kotikaupungin Wanhasta kaupungista. Miljöö joenrannassa on mitä parhain, eikä ruokakaan ole yhtään hullumpaa. Oli mukava istuskella ihan kahdestaan. Multaiset kädet muistuttivat päivän puutarhatöistä.

Voin lämpöisesti suositella kesäravintola Johansia, jos satutte Porvoon suunnalla pyörähtämään. Tässä muutaman kuvan verran fiilistelyä.

Miehen annos :)
Vetää kuulemma vertoja mäkkärin burgereille :)

Vaimon annos :)
Taimenta ja ohrattoa...ja oli kyllä hyvää!

Virallisena juhlapäivänä, täänään, annokset sen kuin paranivat. Äitienpäivän aamiasleivät olivat niin kauniisti aseteltu ja kukatkin laitettu sinappipurkkiin täydellisesti. Kiitos rakkaani <3

Aamiaisen jälkeen sormet jo syyhysivätkin pihapuuhiin. Pikkuisen oli vielä istutushommia ja omenpuiden oksien taivutettelua. Maalasin pätkän etupihan uutta aitaakin ja somistin itseni valkoisin maalipilkuin juhlakuosiin.

Iltapäivällä tulivatkin sitten muutama tytär perheineen. Iloista hulinaa riitti iltaan asti. Miten onnelliseksi minut tekekään rakkaiden näkeminen ja kullan murujen puhelinsoitot toivotuksineen <3

Eikä maamola olisi maamola, ilman pikkuisia hipsu hiiriä, joilla vauhtia riittää välillä enemmän kuin tarpeeksi. Tänään saimme nauttia kymmenestä lapsenlapsesta neljän riemullisesta kevätpäivästä.

Aurinko lämmitti niin ihanasti, että mikäs meillä aikuisilla muuta kuin istuskella ja katsella lasten päättymätöntä leikkiä. Tosin siinä sivussa tytär paistoi ulkogrillissä kasan ihania lettuja ja kilisteltiin hiukan maljoja kaikille äideille <3

Miten kiitollinen olenkaan saadessani olla ihanien tyttärieni äiti ja suloisten lastenlasteni maamo! Rakkaudella muistelen omaa äitiäni ja lähetän tähtiterveisiä hänelle jolta sain niin paljon lämpöä ja rakkautta <3 <3 <3

Ihan pihalla

Keskeneräinen piha ja puutarha. Miten se voikaan tuntua yhtäaikaa loputtomalta urakalta ja ihanalla tavalla päätymättömältä tarinalta. Viime kesänä tehtiin ihan hurjasti. Koko piha oli yhtä sora- ja multakasaa ja kuoppaa. Vanhasta pihasta säästyi vain uusille paikoille sijoitetut marjapensaat, pikku pihlaja ja sireenipensas sekä perennoja. Useammin kuin kerran mietin, että miten minä, joka en ymmärrä mitään puutarhanhoidosta olen ryhtynyt tällaiseen puuhaan. Parhaina hetkinä (joita onneksi oli riittävästi) olin intoa ja onnistumista täynnä.

Kännykuva kesältä 2012. Kaivurinkauhan
kohdalla komeilee nyt jo punainen saunatupa.

Kummasti sitä puuhaa riitti tällekin vuodelle. Osittain ihan siksi, että nälkä kasvaa syödessä ja ideoita poksahtelee kuin tyhjästä. Sinällään aika hupaisaa, sillä Maamolaan muuttaessamme reilut pari vuotta sitten, piha oli se, joka täytti kaikki toiveemme ja suunnittelimme ainoastaan tekevämme sisärempan. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat ja se aika, energia ja budjetti, joka oli suunniteltu sisälle, suuntautuikin pihalle. Pikku hiljaa on syntynyt se talon tärkein olohuone, jossa ollaankin ihan pihalla.

Tänä vuonna otamme vähän rennommin. Tavoitteena on olla hiukan armollisempi kropalle (pari selkää niksahti viime kesänä ja känsiä ja rakkoja ei lasketa) ja tehdä siihen tahtiin kun rehellisesti voimat ja budjetti antavat periksi. Armollisia ollaan myös läheisille, ettei tule työleirimeininki joka kesästä.

Vävyvoima hyvässä käytössä ja viimeistä kiveä viedään. Monen monta metriä on viime kesästä asti naputeltu kivi kiveltä mukulakivipolkua kiertämään pihaa. Tämän jälkeen päästäänkin pian jyrsimään hyvin tiivistynyttä multaa ja kylvämään viimeinen nurmialue. Perennapenkki taustalla syntyi viime kesänä, kuin myös talon päädyssä näkyvä kivetys (samaa kivetystä ladottiin myös etupihalle ja grillialuelle). Talon nurkalla häämöttävä terassi rakennettiin kesällä 2011.

Ja se joka on tätä puuhaa tehnyt, tietää minkä työn takana on vanhojen kaupunkien mukulakivikadut. Helpommallakin olisi voinut päästä, mutta nyt se on tehty ja olen niin iloinen lopputuloksesta. Kiitos kaikki, joiden kädenjälki elää pihassamme ja tuntuu jalkapohjan alla.

 Suloinen ja ilontäyteinen ponnistus kohti valoa ja uutta kesää. Tämä antaa uskoa minulle,
että kaikki työ on ollut vaivanarvoista.

Kaikki on vielä niin kovin pientä ja hentoista ja silti niin väkevästi tässä hetkessä kiinni. Vain mereltä käyvä tuuli uhkuu loputonta voimaa, puhaltaen epäuskon rippeet mennessään.
Kyllä tästä hyvä tulee :)

Ollaan hyvällä tuulella!

- siili-

PS. Lämpöisesti tervetuloa matkaan uudet lukijat. Olette kaikki kovin tärkeitä :)

Sopivaa hetkeä odotellessa

Blogihiljaisuus hiipi taloon. Odottelen nimittäin sitä sopivaa hetkeä tutustua jälleen uuteen kameraani. Olen näissä teknisissä puuhissa hiukan laiskanpuoleinen. Opin tässä muutaman kuukauden aikana tulemaan juttuun puolijärkkärini kanssa ja nyt se jo matkasi uuteen perheeseen. Puolisoni nääs hommasi itselleen uuden hienon täys'kennoisen kameran ja minä perin häneltä Nikonin D7000:sen. Eikä olla vielä riittävän hyvin tutustuttu toisiimme, jotta saisin matskua julkaistavaksi.

Mutta kyllä täällä kaikenlaista mukavaa puuhaillaan. Kevät on tullut, senhän nyt on varmasti huomanneet kaikki :) Pihahommat sujuu minulta luontevammin kuin uuden kameran salojen opettelu. Ihanaa rasvata illalla puutarhassa kuivuneita käsiä. Tietää tehneensä jotain mukavaa :)

Portaikko ja eteinen etenee edelleen hitaan varmasti. Mieskin tosin viihtyisi paremmin ruovikon tai veneen kimpussa, kuin sisähommissa. Pienenä edistysaskeleena eteisen suhteen kehystin talomme seinistä kuorittuja vanhoja tapetin palasia tammikehyksiin ja naulailin niitä uuteen seinään. 

Lempparini on vasemmanpuoleinen, joka on talon ensimmäinen
tapetti. Ilmeisesti käsinmaalatut värit ovat ajansaatossa
liuenneet. Joukossa kimaltelee kultaakin.

Ja on meillä juhlittu ja tavattu ystäviäkin. On ollut lapsenlapsen synttäriä, ystäviä kohottamassa maljaa ja päivällisellä sekä tietenkin iloinen Vappupäivä rantakallioilla läheisten kanssa.

Viikonloppuna tiedossa keskittymistä oman itseni äärelle, ihanassa seurassa, jotta taas muistan kuinka olenkaan kiitollinen jokaisesta mutkasta, ala- ja ylämäestä, suvannoista, myrskyistä ja auringonpaisteista.

Syviä hengenvetoja ja pitkiä ulos puhalluksia jokaiselle. Nautimme varmasti jokainen ihanasta keväästä ja kesän kutkuttavasta odotuksesta :)

- Siili-

Tsirp, tsirp ja milli tilillä

Nyt se tuli, se kauan odotettu KEVÄT!!!
Piha kuhisee elämää. Päiväperhosia, joutsenia, ties mitä pörriäsiä.
Lintukuoro täydessä äänessä. Korva höröllä kuuntelin, että mitä ne koiraat visertää...toinen toistaan kutsuvaa lörpötystä kauniille naaraille..."Milli tilillä, milli tilillä" tai "Nice to see you, nice to see you".

Ihan huippu päivään kuului monta nautinnolista työtuntia puutarhassa ja illemmalla lastenlasten A:n ja L:n saapuminen yökylään. Koirat juoksivat kevätriemuissaan pitkin pihaa, sillä välin kun me kaksijalkaiset puuhailimme.

Suurin osa perennapenkeistä tuli rapsuteltua kevätkuntoon. Nurmikko kalkittiin. Risuja kärrättiin. Sekä listattiin tulevia hommia (niitä on aika moinen lista, kerron jahka kerkiän).

Koko puutrahaelämä on ihan uutta. Tämä on oikeastaan vasta toinen kevät, kun toden teolla elämämme pihaamme todeksi. Lukemattomat kesät olemme viettäneet merellä purjehtien, emmekä voineet kuvitellakaan, että jonain päivänä jäisimme vapaaehtoisesti nauttimaan kesästä omalle pihalle :) Elämä on ihania yllätyksiä täynnä. Kuinka nautinkaan kasvamisen ihmeestä ja siitä hoivasta ja huolenpidosta, jonka voin puutarhaan työlläni tarjota.

Monta kottikärryllistä viime kesän ilon aihetta kärräsin maatumaan perennapenkeistä ja pihamaalta. Ja paljon uutta ilon aihetta pilkisti karikkeen ja tammen lehtien lomasta :)

Kaikki on vielä niin kovin pientä ja tavallaan karua. Kasvamisen tarmokkuus on ihailtavan määrätietoista.

Pihamessuilta tarttui mukaan muutama tähti. Ripustin ne tuikkimaan talon seinustalle.

Kuinka odotankaan, että pääsen täyttämään kesäkukilla ruukkuja ja koreja. 

Narsisseilla oli turvallista aloittaa.

Kun A saapui iltapäivän puolella päästiin tosi toimiin pikku nilviäisten kanssa. Meidän pihalla on ainakin miljoona etanaa heräilemässä kevätkarkeloihin. A on pienestä pitäen RAKASTANUT etanoita, eikä tiedä mitään ihanampaa kuin kerätä ämpäriin maamolan etanoita. Meillä on diili, että jokainen kerätty etana saa matkustaa rivaripihalle A:n luokse Helsinkiin (jossa ei ole isommin istutuksia herkuteltavaksi). Ainakin näin paljon olen kerännyt, laskee A. Kiitos!

Kun ei kehtaa noita etanoita ruveta syömään, kaivettiin kaapista vatajan nakit ja maamolle kasvispyörykät ja korkattiin samoin tein ulkoruuanvalmistuskausi :)

A rakastaa etanoiden lisäksi (ja toivottavasti vähän enemmänkin) maamolan koiria. Kaikki aika mikä etanoiden pyydystelyltä liikenee, A puuhailee koirien kanssa. Nyt puuhaminen on jo koirienkienkin mieleen ja A saa pusut ja halit koiruuksilta.

Tänään A sai elämänsä ensimmäistä kertaa harjoitella koiranäyttelyhommia Nalan ja Zisun kanssa. Itsekin ollaan aika noviiseja, mutta nyt jo näyttää siltä, että kohtahan meillä on oivallinen handleri omasta takaa. Mikä keskittymisen riemu, niin A:lla kuin koirillakin.

Illan hämärtyessä piti vielä päästä pihalle harjoittelemaan näyttelytaluttimen kanssa. Reipas askel, herkkupala oikeass kädessä ja välillä kannustus kuiskauksia nenät vastaikkain :)
A olisi jaksanut kiertää pihaa varmasti pimeään asti, mutta Zisulla alkoi vauhti hiipumaan ja päätimme jatkaa huomenna, niin säilyy into molemmilla.

Meidän koiratouhujen lomassa pikkusisko L (2,5 v) nautti lumen alta paljastuneen hiekkalaatikon muovaamisesta. Pikkuisen hyvän tuulinen hyräily siivitti leikkiä. Eikä menoa haitannut yhtään silmille valahtunut pipokaan.

Huomenna talo täyttyy entisestään pikkuväellä, kun ystäväperhe saapuu lapsineen kyläilemään.

Aurinko ohjaa, tassujen pohjaa, ruohikko kutittelee.

Pikku päästäinen, kulkee laulellen, pilviä kurkottelee!

-Siili-