perjantai 30. marraskuuta 2012

KOIRAN UNTA

Tänänään sitä saatiin, niiiiin paljon LUNTA!
Minä nautin ja tulin iloiseksi.
Viikonloppuna katselen kotia joulusilmin. Mitä sitä laittaisi? Pikkuisen ainakin jotakin.
Inspiraatioksi haalin Akateemisesta mukaani "Tervetuloa joulu" -kirjan. Sen matkassa päästään kurkistamaan ainakin kahden ihanan bloggaajan joulukoteja. Kiitos Mustikkamäki ja Metsäpirtti :)


Katsellaan jos vaikka saisin muutaman kuvankin kodin joulu- ja lumitunnelmista... Sitä ennen Nalan ja Zisun unisia mietteitä lampaantaljoillaan.






 Huiskun tuiskun iloista mieltä!







maanantai 26. marraskuuta 2012

ERÄS PÄIVÄ JOLLOIN OLI ODOTUSTA JA TÄYTTYMYSTÄ

Se on hiipynyt meille, tuo joulunodotus (ja taatusti yhteen). Se ei vielä lampsi suurin askelin ovella vastaan, ei vaadi mitään, eikä pidä itsestään muutenkaan isoa ääntä. Se on sellainen pieni kuiskaus, kaipaus ja ennen kaikkea odotus.

Kun nuo kultamuruset tulivat yökyläilemään odotus sai lapsen äänen. Piti laittautua matkaan katsomaan kun kaupunkiin saapui joulupukki soihtukulkueen saattelemana, hevoskyydillä. Vaari sen keksi, että mennään venekyydillä. Meidän omalla pikkuveneellä, joka nostetaan sitten vasta talviteloille kun jäät uhmaavat kotirantaa. Ja niin mentiin. Tervehdittiin joutsenet matkalla, alitettiin silta, kuunneltiin kaislikon suhinaa, katseltiin telakoidut veneet ja vihdoin nähtiin Marita-laivan takaa tulen loimotusta. Ja siellähän se oli, itse joulupukki. Vilauksen verran. Täyttymys!

Torilla vielä saatiin rapustella lampaita, nuuhkia aasin kylkeä ja katsella muita ihania eläimiä. Ja kun matka vielä taittui Vanhan-kaupungin lelukauppaan tonttuostoksille, oli kiitollisuus aito ja meillä kaikilla joulumieli.









Leppoisaa odotusta :)

torstai 22. marraskuuta 2012

PUNAISIA AJATUKSIA

Olen löytänyt itsestäni punaisen napin. Tosin löydän sen vain aivan erityisissä tilanteissa, lähinnä silloin kun ärsyynnyn, tuskastun, suutun, on kiire tai asiat ei mee niin kuin toivoisi. Punainen nappi sijaitsee etuaivolohkoni tuntumassa ja silloin kun jokin ulkoinen ärsyke laukaisee sen, kykyni luovaan ajattelun, joustavuuteen ja melkeinpä hengittämiseenkin heikkenee merkillisesti.

Punainen nappi laukaisee hälytystilan! 

Kiusallisen usein erehdyn kuvittelemaan, että jokin ulkopuolella oleva painelee minun ärtymystilani käyntiin. Mutta niinhän se on, että reaktiohan kertoo meistä itsestämme, minusta.

Olen löytänyt onneksi myös pilleripurkin heikkojen hetkien avuksi (ainakin ajoittain). Purkin kyljessä lukee "tietoisuus" ja annosteluohjeena "nautitaan syvään hengittäen". Ihmeellisen tehokas lääke hälytysnappivaivaan. Avautuu kummasti neutraalimpaa tarkastelutilaa ja ainakin mahdollisuus ihan rauhassa taas hegittää.


Luulin, että punainen ei ole missään muussa muodossa mun väri, mutta, mutta...kun kamera kiersi kotona, tallensin punaista sieltä sun täältä. Ja parempi näin...siis tämä ulkoinen punainen, kuin pään sisäinen :) Jollei ne sitten ole kauniita joulunpunaisia aatoksia <3


Iloa tässä ja nyt <3



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

VALOA

On niin pimeää! Marraskuu on aina. Teen parhaani, nähdäkseni kaikki kauniit värit ja valon pimeyden keskellä. Onnistun hetkittäin. Muistin tänään, että meillä on laatikko tolkulla valoa! Ostettiin vielä muutama metri lisää pihatammeen ripustettavaksi. Nyt siis talo loistaa led-loistetta. Ja tietenkin paljon kynttilöitä.








Valoa päivään toi myös pieni pyrähdys kotikaupungin kujilla. Vietimme mukavan, varhaisen illallishetken ravintola Gabrielissa. Tiesimme, että listalta löytyy mielenkiintoisia pizzoja. Ja niitä löytyi. Hyvää oli :)






Valoisia aatoksia kaikille!

lauantai 17. marraskuuta 2012

KUUSI VUOTTA SIITÄ NYT, TÄNÄÄN ON JO VIERINYT

Lapsena on olennaista vanheta ja siksi meillä juhlitaan ainakin kymmenen kertaa vuodessa, kymmenen lapsenlapsen verran. Tänään oli kuusivuotias vuorossa. Isopikku pellavapää osasi jo ottaa vieraita vastaan juhlallisesti ruutupaidassaan. Osasi kiittää lahjoista ja oli selvästi iloinen kun paketista kuoriutui Lego-peli.

Meidän juhlissa oma väki jo täyttää talon kuin talon. Sekaan onneksi mahtuu sopuisasti vieraat suvunkin ulkopuolelta. Serkuspoppoota riittää kaksivuotiaasta kymmenvuotiaaseen. Kaikki kutakuinkin sovussa nauttivat juhlatunnelmasta. Poppoon kahdeksan tyttöä pitävät huolen akkavallasta ja siitä, että juhlista ei puutu prinsessoita, keijuja ja korkokenkiä. Pojat on sinuattu riittävän miehekkäällä luonteella, eivät siis jää ihan naisväen jalkoihin.

Päivän emäntä oli loihtinut mahtavat juhlat. Kiitos vielä :)



Tähtilaiva rantaan maan, ui ja lastit kantoi.
Marraskuiseen satamaan, meille sinut antoi.
Kuusi vuotta siitä nyt, tänään on jo vierinyt.
Sinulle loistaa kynttilät, sulle laulut soivat.

perjantai 16. marraskuuta 2012

KAIKENLAISTA

Bloggaamisessa on se hyvä puoli, että huomaa tekevänsä ja kokevansa kaikenlaista. Itselle olennaiset asiat tulevat selkeiksi. Eilen oli niiiin paljon töitä, että en olisi malttanut irroittautua toimiston uumenista. "Tärkeät" hommat pitivät otteessa. Onneksi tuli tytär lapsenlapsen kanssa oven taakse kolkuttelemaan ja houkuttelmaan lyhtyjuhlaan. Onneksi maltoin lähteä. Pimeä pilvinen taivas aukesi ja tähdet syttyivät taivaalle, kun kuljimme pimeässä metsään lyhtysatua nuotion äärelle kuulemaan. Paluumatka taittui lyhtyjen loisteessa ja kauniiden lyhtylaulujen soidessa. Pimeys voi olla kovin kaunista ja erityisesti yhdessä koettu lämmin tunnelma.


Tänään aamulla haukkasin ison annoksen aamuauringon valohoitoa. Reipas kävely koirien kanssa korvasi kirkasvalolampun tehot. Kuvaaminen kolmen koiran kanssa ei ollut helpoin tehtävä, mutta onnistuin nappaamaan sentään muutaman kuvan.

Supisuomalaista
Marraskuun uudet versot
Tervetuloa tilhet herkuttelemaan
Sillalla

Zisu
Nala (4 kk)
Iltapäivästä pakkasin Nago-koiran autoon ja painelimme eläinlääkäriin. Koiruliini menetti toimenpiteessä sukukalleutensa (tarkemmin suvunjatkokykynsä), ilman minkäänlaista päätäntävaltaa asiasta. Kannoin pökkyräisen pikku topilaan autoon filttien lämpöön. Kun kyytiin oli vielä kerätty mies ja chihut, ajelimme viikonlopun viettoon omaan tupaan.

Nago, pikkuinen toipilas
Minäkin pääsin ensimmäiseen blogikuvaan miehen napatessa kuvan peruslöhömeiningistä kotisohvalla.
Olen muuten aivan ihastuksissa, noista etualalla palavista kauniista kynttilöistä. En erityisesti pidä jippoilusta, mutta näissä on jotain herkän kaunista.



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Säällä kuin säällä

Ulkoilu ja luonnossa oleminen on mun juttu. Voimavara. Inspiraatio. Rauhoittuminen. Vielä joku vuosi sitten sain työssäni olla lähes joka päivä ulkona ja metsässä. Nyt roikkuvat turhan usein nuo ulkoiluvaatteet naulakossa. Siellä ne tuijoittavat minua ja huokailevat. Kovin usein aamuisin vetäisen niskaani toimistovetimet. Sipaisen huulipunat huulille ja pakkaan sateenvarjon reppuun (huomaa, reppu minulla vielä useimmiten on laukun sijaan).

Sateenvarjo ja ulkoilu on minusta koominen yhdistelmä. Sateenvarjo on vain jotain mitä tarvitaan siirtyessä paikasta A paikkaan B. Nuorimmaiseni maalasi aikoinaan taulun sadepäivästä ja sateenvarjosta. Taulu on ripustettu pikkuruisen tuulikaappimme seinälle kertomaan meille, mitä ulkoilu ei ole :)


Eilen sain olla aamupäivän työkseni metsässä. Jo edellisenä iltana ripustin ulkovaatteeni eteisen naulaan. Tuli ihan nostalginen olo. Loin itseeni luottamusta, että kyllä vain voin vielä joskus saada useimmin pukea nuo vetimet työvaatteikseni. Saapi nähdä...


Raikkaita ulkoiluhetkiä, säällä kuin säällä!

lauantai 10. marraskuuta 2012

AAMUKAHVIN KEITTÄMINEN ON IHME

Pikkuinen tuli yökylään maamolaan, hänellä on tärkeä tehtävä aamulla, keittää maamolle ja vaarille kahvia. Kahdeksan kuppia osaa pikkuinen jo itse laskea. Usein pitää katsella alusta loppuun asti kun vesi kulkeutuu suodattimen läpi ja muuttuu kahviksi. Kaikki on myös minusta ihmeellistä. Lähinnä lapsen ihmettely on se ihme.

Silloin kun omat tytöt olivat pieniä, en ole ollenkaan varma ehdinkö keittää heidän kanssa kahvia. En sitä tehnyt ainakaan näin antaumuksella.

Hommia riitti kahvinkeitosta koko päiväksi. Veljen perhe oli tulossa kyläilemään myöhäiselle lounaalle.  Servetit piti taitella ja kattaa sekä toki valmistella myös ruokaa sekä leikkiä koirien kanssa. Meillä on lemppari vierasmenuna useinkin tapana tehdä raclettegrillillä ruokaa sveitsiläiseen tapaan. Tosin yleensä kyseessä on illallinen. Nyt poikettiin totutusta ja päätettiin istua grillin ääreen lounaalle.

Raclette on siitä helppo ja hauska, että lähes kaiken voi pilkkoa valmiiksi jääkaappiin ja vieraiden saapuessa vain nostella einehet pöytään ja nauttia. Nytkin tehtiin niin ja hilpaistiin vielä ulkoilemaan ennen lounasta.

Värkkäilin hiukan päivän kuvia hauskalla kuvankäsittelyllä, johon vinkin poimin kaunis pieni elämä blogista Kiitti vinkistä. Hiukan tässä vielä harjoiteltavaa riittää.






Huomenna varhainen herätys ja startti koiranäyttelyyn. 
Nati, nati :)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

KOIRUUKSIA JA KEIJUJA

Tänään sain yllättäin tilaisuuden osapäiväiseen etäpäivään. Ja olihan niitä jälleen, hommia koneen ääressä. Sain ihan rauhassa tehdä kirjallisia rästihommia ja vastailla soittopyyntöihin. Kotityöt eivät minua houkutelleet, harvoin ne ylittävätkään mielenkiintoni pois työasioista. Riittää kun hetkeksi lepuuttaa katsetta ikkunan takaa aukeavassa maisemassa.

Etäpäivissä on yksi takuuvarma luksus, saa hyvän ja pakollisen syyn hetkeksi ulkoilla valosan aikaan kotimaisemissa - koirat kun vaatii osansa. Tänään kiivettiin Majbergin lähikallioille. Kylän vanhalle juhlapaikalle. Koirilla on kalliolla aina omat juoksujuhlat. Kun juoksukierroksia on tehty tarvittava määrä pysähtyvät koiruudetkin usein tähystämään ikiaikaista maisemaa. Relaan aina kun näen koirien vapauden ja ilon. Ilo tarttuu ja työhommiakin on taas mukava jatkaa.



Iltapäivästä ajoimme työpaikalle, oikeaan toimistoon. Henkilökunnan tapaamisia en voi sentään hoitaa etänä. Miehellä oli vielä iltakiinnityksiä töiden merkeissä ja minä sain kutsun tyttären keijupajaan. Villasta ja silkistä valmistui jälleen huokauksen keveitä keijuja. Minä tosin jätin siivet tällä erää kiinnittämättä, kun pohdin vielä voisiko hahmoni toimittaa Holle-muorin virkaa pienen tarinan lomassa.




Keiju


Pieni keiju, metsän henki,                                                                
Mitenkä sinut näkisin?                                           
Vaella, katsele, kuuntele hiljaa.                
Silloinpa näet väkisin.                                            

Pieni keiju, metsän henki.
Miten sinut jo silmissä näin.
Vaella, katsele, kuuntele hiljaa.
Kohta jo käymme käsikkäin.