Ajatusten piiri

Noin kerran kuukaudessa istutaan muutamien ystävien kesken yhdessä alas, avataan syvällisiä ajatuksia sisältävä kirja ja luetaan yhdessä. Näin meillä on lukupiiri.

Kukin vuorollaan saa toimia emäntänä tai isäntänä. Sunnuntaina oli meidän vuoro, minun ja ukkoni.
Kaunis auringonpaiste jaksoi edelleen hemmotella ja tuoda tarvittavaa energiaa viimeistellä edellisen päivän siivoustouhut ja laitella vähän vierasväelle tarjottavaa. Mies ahersi edelleen remontin kimpussa. Käytiin vähän jäilläkin kävelemässä koirien kanssa.

Leinikit toivat kevään sisälle

Ja auringonsäteiden ilon

Kevään väreissä

Olohuoneen seinällä Maria Juvan taulu "Oota, me lennetään"
http://mariajuva.com

Lukupiirin väelle näkkäriä ja kovaa purtavaa...

Päälle voi sipaista linssitahnaa ja kaiken huipulle paahdettuja punajuuria

Feta-punasipulipiirakan ohje löytyi Hellapoliisin sivuilta ja on todella kokeilemisen arvoinen.
Tämän kaveriksi tein vielä ison kulhon salaattia.

Olen niin iloinen, että auringonsäteet kulkivat pitkin

olkkarin seinää lähes iltaan asti. 

Ylihuomenna taittuu talvenselkä ja sen jälkeen 

päivä on yötä pidempi.

Tervetuloa, ihanaiset uudet lukijat <3

-Siili-

Olen odottanut...

Tätä hetkeä...
...aurinkoa
...tieteellisen kirjoittamisen pakettiin laittamista
...hiihtämistä
...ruuan laittamista
...rakkaitten ja ystävien näkemistä

Vaikka odotinkin, silti elin edellistä hetkeä täysillä. Muu maailma katosi ympäriltäni.

Antauduin tuolle kirjoittamisen prosessille. Kiitos Pikku kauriini, että sain tehdä tuon matkan kanssasi. Äiti ja tytär ---ei hullumpi tutkimus :))))
Mutta nyt vain odotellaan palautetta, luottavaisin mielin.

Hymyilen kuin tämä lumen ja jään
alta paljastunut siipirikko pihaenkeli
-kaikki on hyvin :)

En raaskinut jäädä istumaan
ja katsomaan auringonlaskua.
Piti päästä hiihtämään :)

Sillä maisema kutsui!

Olen kiitollinen tästä kaikesta kauneudesta <3

Ja mitä tekikään yöpakkanen? Kaiken uudella tavalla kauniiksi :)
Mieleen tuli tuo ihana lastenlaulu talven taikaurimaalarista...
- Yöllä on käynyt maalari, ikkunaruutuja piirtäin, hopeatähtien hohdoksi sateenkyneleet siirtäin. -

Meillä on alkanut portaikkoremontti (tai se alkoi jo muutama viikkos sitten). Luulenpa, että palaan siihen pian, arkisten asioiden ajatteleminenkin jo piristää :)

Ihanaa, kaunista helmikuun viimeistä viikkoa teille ihanat lukijat!

- Siili -

Jos olisin...

Olen aloittanut tämän aamun haaveilulla ja dialogilla itseni kanssa.

Kovin keveissä merkeissä tosin.

Poimin blogiystävän sivuilta "Jos olisin..." -leikin.

Tämän parissa hymyilin itselleni tovin.

Sitten jo siirryinkin puutarhahaaveilun pariin :)))

Jos olisin...
Astia - olsin Sarpanevan valurautapata
Puu - hevoskastanja (kuin kynttilälyhdyt oksilla sen kukkiessa)
Kenkä - hyvin sisäänajattu vaelluskenkä
Väri - vanamon hento roosa
Kirja - Myrskyluodon Maija tai Onneli ja Anneli
Hedelmä - pihapuun punaposkinen omena
Marja - mustikka
Eläin - olisin kai kilpikonna (osaisinko hidastaa tahtia)
Päivä - Joulupäivä
Rakennus - vanha hirsinen rantasauna saaristossa
Vaate - islantilainen villapaita
Materiaali - olisin pellava
Kaupunki - ehdottomasti Porvoo
Lintu - hippiäinen 
Tarpeellinen kapistus - pyykkinaru pihalla

Täällä sitä vaan haaveillaan ja unelmoidaan.

Portaikon remontti on alkanut. Mies puuhastelee sen parissa. Minunkin kädet syyhyävät pensselin varteen, vaikka tiedän, että sormien on kohta asetuttava näppäismistön riveille takomaan tekstiä. Velvollisuudet eivät juuri nyt halua asettua ruotuun, kun olisi niin paljon inspiroivaa muuta puuhaa.

Katsotaan miten maamon käy?

Jos nyt kuiten jaan ihan pikkuisen aamuhaaveita.

Katselin lumista takapihaa ja muistelin kesää. Takana elämäni työleiri. Koko kesän jylläsivät kaivinkoneet pihalla ja me niiden kaverina käsivoimin. Tasainen nurmikkopiha aloitti muutoksen kohti puutarhaa. Saatiin kivipolkuja ja perennapenkkejä sekä ihanaakin ihanampi saunatupa. Hommaa on edessä vielä hurumykket, mutta sehän tässä on hauskinta...mullantuoksuinen puuhastelu ja välillä itsensä ylittäminen :)

Haaveissani ovat jo puutarhaenkelit puuhissaan. Maan alla jo kevättä valmistellaan kovaa vauhtia.

Maan alla on matojen makuuhuone, 

musta, hiljainen tupa.

Siellä on hiirenvarpaisilla

hipsuttelulupa.

Samettipeittojen alla nukkuu

toukkien hiljainen suku.

Unessa jo säteilee

perhosensiipipuku.

- H. Huovi -

Vuonna 2011 saatiin talon taakse terassi ja viime kesänä hommat jatkuivat pihan puolelle. Nyt mukulakivipolku kiemurtelee pitkin pihaa (kiitos monien ahkerien käsien), pensasaidanteet reunustavat tontinrajaa, perennapenkit kasvavat kaikenlaista (en edes tiedä mitä kaikkea olen sinne innostuksessani istuttanut) ja uusi nurmi vihersi jo alkusyksystä.

Ehkäpä jonain päivänä puutarhani kukkii kuin Como-järven mallipuutarhat Italiassa.

Ja nyt hus, hus hommiin siitä ja sassiin!

vai....menikö se näin?

Hyviä haaveiluja sunnuntaihin!

Höyhenen kevyt kompassi

Sipaisu. 

Ihan pieni ajatus. 

Kaipuu, että josko...

Annanko sille siivet?

Yön tunteina sillä on höhenen kevyt lento.

Päivällä hyökyaallon voima, suuntaan sun toiseen.

Tätä on hyvä kuulostella ja katsoa.

Tämän nimi on haave (jolle joskus voin antaa varmasti nimen).

Pyrkimykseni on elää tässä hetkessä ihan täysillä.

Tuntemukseni, haaveeni, iloni, kipuni, kaikki ne ovat kuin kompassi, jota katsomalla voin tässä hetkessä tarkistaa suuntaa.

Haaveiden lisäksi pursuan aina idoita. Vaikka vain postausten suhteen. Sain juuri ihanan paketin NINUSKALTA, sen ihanasta sisällöstä voisin pian kertoa tai sitten hiukan luontaiskosmetiikasta jonka hoivissa olen viettänyt viimeiset 25 vuotta, tai miten ois meidän keskeneräinen portaikko koko komeudessaan (sille pitäis totta tosiaan tehdä jotain).

Mistä sinä haluasit kuulla? Mihin kurkistaa? 

Tervetuloa jälleen uudet lukijat. Iloitsen teistä jokaisesta :)

SYVIÄ HENGENVETOJA

Hiljaiselo blogissani on selityksen arvoinen.
Joulun ja uuden ajan pyörityksen lomassa olemme tyttäreni "Pikkukauriin" kanssa tehneet kasvatustieteellistä tutkimustyötä. Homma käynnistyi jo syksyllä ja maaliskuussa kirjallinen osuus tulee olemaan kirjoissa ja kansissa. Tavoitteena on, että samme työmme kautta ammennettua itsellemme ja muille ammattilliseen varhaiskasvatustyöhön läsnäolon oivallusta ja sitä edistäviä käytäntöjä.

Oma läsnäolo on sataviisikymmentäprosenttisesti kulunut työn, tutkimuksen ja viikonlopun koulutustyön parissa. Koti on saatu hädin tuskin riisuttua joulusta, pahimmat murut imuruoitua, pyykkivuori pidettyä jus just kurissa...Positiivista on se, että olen innoissani ja hengissä :) vaikka myönnettäköön, että aikalailla univajeessa haahuileva otus

Eilen rutistettiin yksi osio kuta kuinkin valmiiksi. Pikkukauris jäi meille yöksi ja prosessoi yön pimeinä tunteita koko aherruksen vatsataudin muodossa ulos. Voi lastani <3
P.S Pikkukauriillani on muuten aivan ihana DIY-tyyppinen blogi aluillaan. Käykää ihmeessä kurkkaamassa TÄSTÄ.

Näin kotoisaa meillä on ollut viime päivinä. Mies on väistellyt sujuvasti takavasemmalle. Lämmittänyt saunaa ja huolehtinut koiruukista. Eilen ehdin sentään viedä pikku tyttöjä laulutunnille ja viettää heidän kanssa lounashetken ravintolamaailmassa.

On suotava itselleen pieniä hengähdyksiä, kauneuden näkemistä ja ilon aiheita. Tässä kohtaa ne on kovin pieniä hetkiä, mutta erittäin arvokkaita. Kuten se, että hoksasin tuoda kotiin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun.

Tai Zisu joka osaa vain olla kaiken aherruksen ja kaaoksen keskellä. RELAX :)

Tai kuinka iloinen olinkaan kun tösitä kotiin saapuessani keittiönpöydällä odotti minua UUSI KAMERA. Ihana ukkoni sen oli minulle käynyt osatmassa! Kiitos, kiitos kiitos! Eilen en vielä ehtinyt uutukaiseeni tutustua, mutta innostus on niin suuri päästä harjoittelemaan, että enköhän jo pian postaile teille kuvausharjoitelmistani NIKON D3100:llani. JIPPII!

Eikä tässä vielä kaikki (nyt kun vauhtiin päästiin). Päivän viimeisenä pläjäyksenä katsastin vielä naamakirjan kuulumiset ja siellä oli EPEK = Ei Pysty Ei Kykene. Tässä kohtaa en pystynyt muuta kuin nauramaan koko pystymättömyyttäni.

Joten eiköhän tämä tästä taas rullaa. Asennetta tarkastellen, kiitollisuuden aiheita huomaten, sopivasti hellittämällä.

Syviä hengenvetoja kaikille lukijoille!

Ja onpa ollut taas mukava saada muutama uusi lukija mukaan, tervetuloa!

Hymy

Hymyilen ja huomaan,

että minulla on paljon

hymyilemisen aihetta.

Nämä viime vuoden helmikuussa tallennetut kuvat lupaavat auringon paistetta, helskyviä pakkaskelejä, iloista yhdessäoloa ja hymyä huulille.

Tässä arjen aherruksen ja pienoisen paineen alla päätin valita hymyn ja ilon siitä, että voin valita asenteeni jolla haasteisiin tartun.

Nyt hommiin hymy huulilla!

Iloitsen myös jokaisesta uudesta lukijasta (tervetuloa mukaan) ja teidän ihanista kommenteista!

Tehdään tästäkin hyvä päivä <3

Yhdeksästoista - joka päiväiset ilonaiheet

Eilinen vaan meni.

Oli rehellisesti sanottuna aikamoinen päivä.

Olin selvästi kirjoittanut päivälle hiukan erilaisen käsikirjoituksen.

Kuinka usein sitä pettyykään, kun luo liian valmiita mielikuvia?

Eilen en muistanut elämän viisauksia. En mottoja. Iskulauseita.

Missä olitkaan "Carpe diem" ja "Läsnäolon voima"?

Hetket lipuivat ohi ja oli onnekasta huokailla ja kokea arjen raskautta.

Ja kuin tilauksesta yksityisyrittäjän töitä riitti keskiyölle, jotta valitusvirsi olisi ollut täydellisen suloinen.

Nyt jo hiukan hymyillyttää :)

Onneksi tuli uusi päivä. Uudet ajatukset. Uudet voimat.

Jotain postiviista on mieleni  eilen poiminut, sillä olin napannut eteisen lipaston päältä kuvan. Ja kuten kuvasta huomaa, lepää pöydällä kirja "Jokapäiväiset ilonaiheet" :))) 

Kirja käsittelee vanhemmutta ja tietoista läsnäoloa. Suosittelen :)

Kaiken keskellä täytin vuosia. Ilonaihetta antoi oikeastaan moni pieni, ihana asia:

• Tyttäreni antama nahkainen kännykkäkotelo puutarhahommiin (kuvassa). Taidan jo vähän odottaa kevättä. Sekä ihana pellavainen sydän.
• Tyttärien onnittelusoitot, ystävien ja sukulaisten tekstarit ja naamakirjan iloiset viestit
• Lastenlasten "Paljon onnea vaaaan maaaamooo" -laulu (tuli ihan kyyneleet silmiin)
• Lempi ihonhoitotuotteita aamuisessa paketissa puolisolta
• Koirien suukkosuut (tiedän, tämän ymmärtää vain koiraihmiset)

Huomaan tarvitsevani välillä keittiöpsykologiani, eli itseäni, näkemään asiat oikein päin. Kiitollisuusharjoitus on yksi parhaista tietoisen läsnäolon harjoituksista. Eikä ole edes yhtään vaikea keksiä mistä olen kiitollinen...tässä muutama päällimmäinen

Kaikista rakkaista ihmisistä...lapsista,
lapsenlapsista, puolisosta, ystävistä.
Työstäni.
Karvakuonoista.

Omasta, ihanasta kodista, joka on sopivasti remontin alla ja josta tulee päivä päivältä
enemmän meidän näköinen.

Puutarhastani, joka niin levollisena ja kärsivällisenä odottaa minua ja aurinkoa hangen alla.

Pihatammesta.
Pienistä ja isoista luonnon ihmeistä.

Kotirannasta ja niistä seikkailuista jotka olen saanut kokea tuon meren äärellä ja jotka vielä minua
odottavat.


Olen kiitollinen kauniista ihanasta talvesta ja koko tästä suloisesta joulunajasta,
joka antaa minulle joka päivä tilaisuuden harjoitella armollisuutta ja tilaisuuden pitää
mielessä, missä tästä kaikessa oikeastaan onkaan kyse:)

Kiitos sinulle, että olet jakamassa tätä hetkeä kanssani <3
Mistä sinä löydät iloinaiheita?

PUNAISIA AJATUKSIA

Olen löytänyt itsestäni punaisen napin. Tosin löydän sen vain aivan erityisissä tilanteissa, lähinnä silloin kun ärsyynnyn, tuskastun, suutun, on kiire tai asiat ei mee niin kuin toivoisi. Punainen nappi sijaitsee etuaivolohkoni tuntumassa ja silloin kun jokin ulkoinen ärsyke laukaisee sen, kykyni luovaan ajattelun, joustavuuteen ja melkeinpä hengittämiseenkin heikkenee merkillisesti.

Punainen nappi laukaisee hälytystilan! 

Kiusallisen usein erehdyn kuvittelemaan, että jokin ulkopuolella oleva painelee minun ärtymystilani käyntiin. Mutta niinhän se on, että reaktiohan kertoo meistä itsestämme, minusta.

Olen löytänyt onneksi myös pilleripurkin heikkojen hetkien avuksi (ainakin ajoittain). Purkin kyljessä lukee "tietoisuus" ja annosteluohjeena "nautitaan syvään hengittäen". Ihmeellisen tehokas lääke hälytysnappivaivaan. Avautuu kummasti neutraalimpaa tarkastelutilaa ja ainakin mahdollisuus ihan rauhassa taas hegittää.

Luulin, että punainen ei ole missään muussa muodossa mun väri, mutta, mutta...kun kamera kiersi kotona, tallensin punaista sieltä sun täältä. Ja parempi näin...siis tämä ulkoinen punainen, kuin pään sisäinen :) Jollei ne sitten ole kauniita joulunpunaisia aatoksia <3

Iloa tässä ja nyt <3