Olen odottanut...

Tätä hetkeä...
...aurinkoa
...tieteellisen kirjoittamisen pakettiin laittamista
...hiihtämistä
...ruuan laittamista
...rakkaitten ja ystävien näkemistä

Vaikka odotinkin, silti elin edellistä hetkeä täysillä. Muu maailma katosi ympäriltäni.

Antauduin tuolle kirjoittamisen prosessille. Kiitos Pikku kauriini, että sain tehdä tuon matkan kanssasi. Äiti ja tytär ---ei hullumpi tutkimus :))))
Mutta nyt vain odotellaan palautetta, luottavaisin mielin.

Hymyilen kuin tämä lumen ja jään
alta paljastunut siipirikko pihaenkeli
-kaikki on hyvin :)

En raaskinut jäädä istumaan
ja katsomaan auringonlaskua.
Piti päästä hiihtämään :)

Sillä maisema kutsui!

Olen kiitollinen tästä kaikesta kauneudesta <3

Ja mitä tekikään yöpakkanen? Kaiken uudella tavalla kauniiksi :)
Mieleen tuli tuo ihana lastenlaulu talven taikaurimaalarista...
- Yöllä on käynyt maalari, ikkunaruutuja piirtäin, hopeatähtien hohdoksi sateenkyneleet siirtäin. -

Meillä on alkanut portaikkoremontti (tai se alkoi jo muutama viikkos sitten). Luulenpa, että palaan siihen pian, arkisten asioiden ajatteleminenkin jo piristää :)

Ihanaa, kaunista helmikuun viimeistä viikkoa teille ihanat lukijat!

- Siili -