Puhuu kuin Runeberg

Ai minäkö? En kai? No, ehkä hiukan...myönnetäköön :)))
Runebergin kerttotaan olleen vuolassanainen ja kanopuheinen. Omalla kohdallani en oikein tiedä tuosta jälkimmäisestä, vaikka välillä taidan kieltäni piestä kuin savolaismummo.

Kun oltiin pieniä, niin mummoni aina haastoikin meidän serkkutyttöjen lörpötyksille, että: "Sade lakkaa, tuuli lakkaa, vaan ei lakkaa kaksi akkaa!" Eipä tuo meidän mummokaan nyt itse ollut ihan hiljaisimpaa sorttia, savolainen kun oli.

Viime vuonna käytiin Runeberginpäivänä itse mestarin kotimuseossa päivää juhlistamassa. Mukaan tarttui kuvaelämäkerta rouva ja herra Runebergeistä. Kirjan mukana olen matkannut 1800-luvun kirjallisuuden ja kulttuurin saloihin. Elämäkerrat ovat avartavia läpileikkauksia henkilön lisäksi eri aikakausien historian havinaan. Minussa taitaa asua pieni romantikko, kun menneen ajan tarinat vievät helposti mennessään.

Tänään otettiin pieni varaslähtö kansallisrunoilijamme juhlapäivään herkkuleivoksien parissa. Ja täytyypä oikein kehaista, että nyt oli napakymppi torttu. Poikkesi varmasti aikalailla Fredrikan aikaisista leipomuksista, sillä taikinaan oli rouhittu runsaasti suklaata. Nam! Mitäpä sitä voi muuta odottaa kun käy ostamassa Runebergintorttu liikkestä nimeltä Pieni Suklaatehdas. Mukaan tarttui tuosta pienestä puodista muutama käsintehty suklaakonvehtikin...eipä niistä sen enempää, ne pitää itse kokea :)

Lähteellä

Jään luokses, lähde katsellen

kun pilvet vaeltaa, 

kuin johtais käsi salaa sen,

ne aaltos heijastaa.

Ja pilvi tuolla hymyää

kuin ruusu nupussaan. 

Hyvästi jätti, häviää,

ei palaa milloinkaan.

On yksi taas! -Ei pakene,

se hiljaa kulkuun jää;

vaan synkeä on pilve se,

ja sinut pimentää.

Näin sinuun katson miettien,

myös omaa sieluain,

niin moni pilvi kultainen,

sen hyvästeli vain.

Ja silti valot varjot nuo

ne peiliis kuvastaa.

Oi, milloin päättyy leikkis tuo

ja aaltos rauhan saa?

- J.L. Runeberg (lyhennetty)

Runollista viikkoa rakkaat kanssamatkaajat <3