Ajatusten piiri

Noin kerran kuukaudessa istutaan muutamien ystävien kesken yhdessä alas, avataan syvällisiä ajatuksia sisältävä kirja ja luetaan yhdessä. Näin meillä on lukupiiri.

Kukin vuorollaan saa toimia emäntänä tai isäntänä. Sunnuntaina oli meidän vuoro, minun ja ukkoni.
Kaunis auringonpaiste jaksoi edelleen hemmotella ja tuoda tarvittavaa energiaa viimeistellä edellisen päivän siivoustouhut ja laitella vähän vierasväelle tarjottavaa. Mies ahersi edelleen remontin kimpussa. Käytiin vähän jäilläkin kävelemässä koirien kanssa.

Leinikit toivat kevään sisälle

Ja auringonsäteiden ilon

Kevään väreissä

Olohuoneen seinällä Maria Juvan taulu "Oota, me lennetään"
http://mariajuva.com

Lukupiirin väelle näkkäriä ja kovaa purtavaa...

Päälle voi sipaista linssitahnaa ja kaiken huipulle paahdettuja punajuuria

Feta-punasipulipiirakan ohje löytyi Hellapoliisin sivuilta ja on todella kokeilemisen arvoinen.
Tämän kaveriksi tein vielä ison kulhon salaattia.

Olen niin iloinen, että auringonsäteet kulkivat pitkin

olkkarin seinää lähes iltaan asti. 

Ylihuomenna taittuu talvenselkä ja sen jälkeen 

päivä on yötä pidempi.

Tervetuloa, ihanaiset uudet lukijat <3

-Siili-

Nolo siivouspäivä

Jotenkin tässä vaan kävi niin nolosti, että koko päivä siinä sujahti SIIVOTESSA ja laitellessa. Koko päivän oli tarkoitus lähteä ulkoilemaan. Aurinko kutsui ja koko muu Suomi oli varmasti ulkona.

Eikä ollut ihan tavanomaista villankoirien metsästystä, vaan enemmänkin pienten nurkkien ja kolojen jynssäämistä. Jää- ja roskiskaapin pesua. Kynttilänjalkojen putsailua valuneista stearineista. Ja sitä mukaan kun sain jonkun nurkan siivottua huomasin, että eteisen ja portaikon remontin pölyt pitivät huolen, ettei nyt vaan tuu liian siistiä. 

Remontti myös loi rajoitteita siivousinnolleni, sillä osa huusollia niin kaaoksessa, että siellä surraa vain naulapyssy, ruuvviväännin ja remmpaimuri. Se kunnon kevätsiivous vielä saa odottaa.

Aamun pakkanen vaihtui auringonsäteiden myötä hemmottelevaan kevättalven säähän. Kun emme tänään ulkoiluttaneet itseämme, raahasimme sentään koko talon tyynyt, peitot ja taljat koko päivän ulkoilulle. Ukkoni tokaisi naureskellen, että: "Taidat tosissaan harrastaa tyynyjä". Meinaisin laskea ne, mutta jätin sikseen. Niitä on paljon :) Kaapista löytyy vielä eri vuodenajoille vaihtopäällisiä :) Olkoon tämä pieni heikkouteni.

Äsken käytiin jäillä kävelemässä. Ei loistanut aurinko, mutta sirppikuu ja tähdet lupailivat huomiseksikin kaunista aurinkoista säätä. Nyt on pihasauna lämpiämässä ja puhtaisiin lakanoihin pedattu sänky odottaa yläkerrassa. Ehkä tää oli ihan hyvä päivä näin.

Pikkuhuone ja ystäväni Dyson 

He saivat ulkoilla koko päivän

Auringonpalvontaa

Enpä muista milloin pyykit ovat pääseet ulos

Tämä tietää kevättä :)

Pisamia ja hymyhuulia :)

Iloiten jokaisesta hetkestä!

Kahdeskymmenes

Oikeastaan joulussa taitaa olla ihaninta rakkaat muistot. Yhteiset tarinat ja kokemukset. Tunnelmat ja unelmat.

Silloin kun tyttösemme olivat pieniä (ja siitä on tosi kauan...) näpersin jouluseimihahmot ja tallin. Seimiasetelma aloitti jouluisen tarinansa aina ensimmäisestä adventista. Joka yö talliin ja sen ympärille tuli jotain uutta, kiviä, kasveja, eläimiä ja paimenia nuotion ääreen ja vihdoin kolmannen adventin jälkeen Maria ja Joosef. Jouluyönä seimeen saapui Jeesus-lapsi.

Joka aamu pienet tyttöni hiipivät seimiasetelman äärelle ihmettelemään mitä yön aikana oli tapahtunut. Aamuisin laskettiin myös seimiasetelman yläpuolelle syttyneitä kultaisia tähtiä. Pikkuiseni tiesivät odottaa sitä aamua kun taivaalla loistaa 24 tähteä.

Seimiasetelma on nyt nostettu esille 25 vuoden ajan. Hiukan on haalistunut ja nuhjaantunut Pyhä perhe, mutta eipä noita rakkaita hahmoja voi niin vaan uusia. Tänä jouluna asetelma sai arvoisensa paikan olohuoneen ja keittiön välisestä pikku aulasta. Siitä ohikulkiessa on helppo muistaa joulun tärkeä ajatus <3

Ja tiedättekö rakkaat lukijat, tänään alkoi virallisesti mulla joululoma (vaikka ihan pikkuisen vielä töitä teen tontuilta salaa)! Nyt kun tämän aamun velvoitteet on kutakuinkin töiden suhteen hoidettu taidan hilpaista kaupungille tarkistamaan pikku puoteja :)

Ihanaa, suloista talvipäivää kaikille <3

Yhdestoista

Ihan hiukkasen vain huokaisen (sitä ei melkein uskalla mainita...puhua mistään joulukiireestä).

Havahduin joka tapauksessa, että vajaa kaksi viikkoa ja ollaan aatossa.

Pitäis-listan olen päättänyt pitää visusti minusta erossa.

Tänään olin päättänyt, että menen varmasti ajoissa nukkumaan. Mutta löysinkin itseni penkomassa liinavaatekaapin uumenia ja jopa varastoa, etsien joululiinoja. Miten niitä voikin olla niin monenmoisia?

Kovin moni on rakkaita muistoja lapsuuden kodista. Hymyilitti kovin kun hypistelin vanhoja liinoja, niin äiti-enkelin lapsuuden kuva kurkisti minua kaapin päällä. 

Jouluaaton ja -päivän illallispöydän kattausta on ihana suunnitella. Iso pellavainen liina ja isoäidin vanha astiasto. Seisovapöytä keittiönpöydälle. Kukat. Kankaiset servietit. Jotain erityistä juuri tälle joululle. Näitä ehtii vielä tuumailla.

Tervetuloa matkaan mukaan Ruususuun äiti ja Saanuli :)

Nati, nati - suloisia joulunajan aatoksia <3

Seitsemäs päivä

Ihana pikku arki koitti. Yksi vapaapäivä välissä sekoitti pakan ja olen koko päivän elänyt maanantaita. Melkein kuin olisi saanut tulevan viikonlopun lahjaksi. 

Kiitos!

Sain ripustettua yläkerran makkariin verhotkin, vihdoin. Pellavaiset. Yksinkertaiset. Mielestäni kauniit. Tästä ei tällä erää tullut millään erityisen jouluista postausta, mutta sellainen on seitsemäs joulukuuta :)

Joulua kohti kuiteskin mennään, kun on verhot ikkunoissa :)

Makkarin ikkunasta näkyy naapurin suloisen punainen, mansardikattoinen talo. 

Talo on kuin sadusta ja mielestäni koko meidän vanhan kalastajakylän kauneimpia.

Sängyn vieressä on pikku ikkuna merelle, siihen ei verhoja tarvita. Siitä Nago tykkää tarkkailla kotipihan liikkeitä. Vai liekö tähyää merelle päin haaveillen koiramaisuuksista?

Zisu huolehtii siitä, että alla on pehmoinen, mukava ja leppoisa paikka. 

Hyvä Zisu!

Perinteistä poiketen

Otettiin varaslähtö pipareissa. Leivottiin niitä jo tänään. Parikymmenen vuoden ajan olemme leiponeet niitä itsenäisyyspäivän aamuna. Mutta ei tämä kummemmalta tuntunut näinkään. Taitaa olla pääasia, että tulee leivottua. Ja tuo tuoksu joka täyttää koko talon, siitä viimestään tietää, että tehdään joulua ihan tosissaan <3

Pipareiden leipomiseen kuuluu ehdottamasti pienet auttavat kädet ja suihin vilahtava taikina. Miten onkaan taitavia pikku leipureita nuo yökyläläiset, 3 ja 6 vuotiaat. Hetkessä on pellillinen sun toinen paistettu. Huomenna sitten koristellaan. Siitä sitten myöhemmin...

Kun ekat piparit oli maistettu oli toisen H-hetken aika.Vaari nosti esille meidän tyttöjen vanhat Playmobilit. Ei ole ajanhammas niiden arvoa ja leikin luomoa heikentäen purrut. Merirosvolaiva, aarresaari, savenvalajan talo ja intiaanien tiibi, jatkoi leikkijän käsissä sitä mihin tytöt leikin jätti, lähes parikymmentä vuotta sitten. Eihän sitä olisi edes malttanut nukkumaan lähteä. Onneksi saa taas leikkijä huomenna leikkiä jatkaa.

Unia vailla...huomenna juhlitaan :)

1. Adventti

Joulun tähdet tukkikaa, mua tiellä ohjatkaa.

Luoksen kirkkaan valon, joulujuhlan jalon.

Pimeyden halki vaan, matkaa lähden taittamaan.

Valon kohtaan varmaan, joululapsen armaan.

Ensimmäinen adventtikynttilä loisti yhdessä laskevan auringon kanssa

Mies rakastaa heikkoja jäitä. Kotirannassa ei onneksi ole nyt vettä kuin polviin asti, joten ei se onneksi syvälle humpsahda :)

Sunnuntai ei kai ole se paras siivouspäivä, mutta eilinen rentoilu piti nyt kuroa kiinni ja tarttua kiltisti moppiin ja rättiin. Mies sai laitettua kolmeen ikkunaan vielä verhotangot. Verhojen ripustamista en lupaa tänään saada päätökseen, mutta varmasti sen ennen joulua ehtii. Meillä ei juuri verhoja tarvitse, niin ei niillä niin kiire olekaan. Kun pahimmat villakoirat oli komennettu imurin uumeniin, sain sytytellä kynttilöitä ja huokaista syvään. 

En tiedä mitä ovat nuo kauniit marjaoksat, mutta sopivat täydellisesti valkoisten tulppaanien seuraksi.

Kaunista talvista viikkoa sinulle <3

KOIRAN UNTA

Tänänään sitä saatiin, niiiiin paljon LUNTA!

Minä nautin ja tulin iloiseksi.

Viikonloppuna katselen kotia joulusilmin. Mitä sitä laittaisi? Pikkuisen ainakin jotakin.

Inspiraatioksi haalin Akateemisesta mukaani "Tervetuloa joulu" -kirjan. Sen matkassa päästään kurkistamaan ainakin kahden ihanan bloggaajan joulukoteja. Kiitos Mustikkamäki ja Metsäpirtti :)

Katsellaan jos vaikka saisin muutaman kuvankin kodin joulu- ja lumitunnelmista... Sitä ennen Nalan ja Zisun unisia mietteitä lampaantaljoillaan.

 Huiskun tuiskun iloista mieltä!

PUNAISIA AJATUKSIA

Olen löytänyt itsestäni punaisen napin. Tosin löydän sen vain aivan erityisissä tilanteissa, lähinnä silloin kun ärsyynnyn, tuskastun, suutun, on kiire tai asiat ei mee niin kuin toivoisi. Punainen nappi sijaitsee etuaivolohkoni tuntumassa ja silloin kun jokin ulkoinen ärsyke laukaisee sen, kykyni luovaan ajattelun, joustavuuteen ja melkeinpä hengittämiseenkin heikkenee merkillisesti.

Punainen nappi laukaisee hälytystilan! 

Kiusallisen usein erehdyn kuvittelemaan, että jokin ulkopuolella oleva painelee minun ärtymystilani käyntiin. Mutta niinhän se on, että reaktiohan kertoo meistä itsestämme, minusta.

Olen löytänyt onneksi myös pilleripurkin heikkojen hetkien avuksi (ainakin ajoittain). Purkin kyljessä lukee "tietoisuus" ja annosteluohjeena "nautitaan syvään hengittäen". Ihmeellisen tehokas lääke hälytysnappivaivaan. Avautuu kummasti neutraalimpaa tarkastelutilaa ja ainakin mahdollisuus ihan rauhassa taas hegittää.

Luulin, että punainen ei ole missään muussa muodossa mun väri, mutta, mutta...kun kamera kiersi kotona, tallensin punaista sieltä sun täältä. Ja parempi näin...siis tämä ulkoinen punainen, kuin pään sisäinen :) Jollei ne sitten ole kauniita joulunpunaisia aatoksia <3

Iloa tässä ja nyt <3