Pullantuoksuinen retki

Maistuisko pulla, laskiaispulla? Mantelimassalla vai hillolla? Kermavaahtoa joka väliin :)

Aamulla heti taikina nousemaan ja sillä välin muutama pyörähdys pölynimurin kanssa. Linssisoppa liedelle. Kuumaa juomaa termariin ja eväät reppuun. 

Poppootta pukkaa maamolaan!

Ei nyt kyllä ihan aurinko tänään paistellut. Tuulikin puhalteli navakasti jään pintaa pitkin. Ei se haitannut. Mentiin vastarannan saaren suojiin eväistä nauttimaan.

Saaressa eväät maistuivat erityisen hyvälle

Ja mitä tekivätkään Nago ja Zisu muuta kuin juoksivat sydämensä kyyllyydestä <3

Ja sitten sopalle ja pullalle ja tietenkin LEIKKIMÄÄN!

Virtaa riitti vielä sisälle asti.

Puuhat olivat niin vaudikkaita, ettei kameramies pysynyt ihan perässä.

On se vaan niin mukavaa hulinaa.

Nyt lepattaa kynttilän liekit hiljalleen. Lelut on hyllyissä ja soppaakin jäi puoli kattilallista meidän ihmeteltäväksi. Taisi jäädä pari laskiaispullaakin.

Iloitaan taas alkavasta viikosta!

Tervetuloa uudet lukijat!

Pieniä ekotekoja

On ollut ilo löytää blogeja joissa kerrotaan luomusta ja luonnonmukaisuudesta, käsillä tekemisestä ja tuunamisesta, kirppareista ja pienimuotoisesta arjesta.

Tämä kaunis planeettamme, maa on jotain josta emme voi koskaan liikaa huolehtia. Avaruusmatkaajat kuvailevat, että planeettamme näyttää avaruudesta käsin katsottuna siniseltä, hohtavalta timantilta.
Kuinka voisinkaan pitää tästä omalta osaltani hyvää huolta? Haluan uskoa, että pienistä puroista syntyy suuria valtameriä tässäkin asiassa.

Itselleni pienet asiat ovat merkittäviä valintoja, vaikka ovatkin välillä kovin pieniä purosia. Luomu-ruuan lisäksi haluan huolehtia itsestäni ja ympäristöstä luonnonmukaisella kosmetiikalla. Kotini puhdistuu eko-pesuaineilla, kuin myös pyykit. Kierrätys toimii.

Myönnän, että aika ajoin hiilijalanjälkeni on tosin turhankin painava. Huristamme päivittäin noin 100 kilsaa autolla työmatkaa (tosin kaksin puolison kanssa), sujahdamme kerosiinilla toiselle puolelle maapalloa lomailemaan (auts) ja turhan harvoin teen hankintoja kirpparilla.

Ekotekoni on myös pyrkimys antaa hyvän kiertää ja huomata lähellä olevia pieniä tärkeitä asioita joista nauttia. Uskon, että maapallomme voi kaikin puolin paremmin, jos lisäämme positiivisuuden "kulutusta". Ja ajatella, että hyvät ajatukset eivät kuluta eikä maksa mitään. Aineeton, kepeä asenne keventää raskaita asekelia <3 <3 <3

Kestosuosikkejani kosmetiikassa ovat 

Dr. Hauschka, Weleda ja Sante

Luonnollinen ilo tuo aina hymyn huulille.

Joka päivä tulen hyvälle tuulelle jakaessani elämäni hetkiä koiruuksiemme kanssa <3

Vaikka välillä mietinkin, että voisiko sitä olla vapaampi ilman karvakunojamme...mutta EI, mitäpä minä sillä vapaudella.Vapaampi mihin?

Ilo löytyy usein pienestä ja läheltä, 

kotipihan puutarhasta, retkistä merenjäälle ja...

Kynttilän kauniista valosta...

Lösähdyksestä kotisohvalle...

Kauneuden näkemisestä...

Ja miten ihana luomutuote onkaan rakkaus <3 <3 <3

Luonnollisen kaunista viikonloppua ihanat lukijani.

Olen iloinen, että olette olemassa <3

Viileä Venla

Tänään sain tutustua uuteen tuttavuuteen, nimittäin Viileään Venlaan.
Aika moinen pakkaus :)

Pikkuinen A tuli maamolaan ja halusi heti ensitöikseen etsiä kaikki kaapeista löytyvät kynsilakat.
Viisi löytyi ja se on kuulemma tosi paljon, aivan kuin Viileällä Venlalla :)
Kynsilakat järjesttettiin lastenhuoneeseen. Sitten piti käydä suihkussa, että on paljaat varpaat.
Yökkäreissä asetuimme telkkarin ääreen katsomaan Risto Räppääjää ja tietenkin Viileää Venlaa.
Siinä sivussa lakattiin sormien ja varpaiden pienen, pieniä kynsiä, viidellä eri värillä.

Mistä on pienet tytöt tehty?

Unelmista suloisista,

haaveista punaisista.

Suukkosista,

supukoista,

sydänlämmöstä syvästä.

Zisu-koira ei ihan oikein aina ymmärrä näitä naisten puuhia :)

Sillä aikaa kun

kynnet kuivuivat

ehti katsoa 

aika pitkän tovin

Risto Räppääjää

Ja tanssia Viileän Venlan matkassa

Ja kuten tiedetään löytyi Venlanlalta myös kasa aurinkolaseja

Eikä me ihan vaan hupsuteltu...sillä surrautettiinhan me myös energiajuomaa.

Pikkuisesta oli aika kirpsakkaa.

Iltapalan pannari maistui ehkä hiukan paremmin :)

 <3 <3 Pienestä se on kiinni nämä elämän onnenhetket <3 <3 

PS. Älä ihmettele jos et ymmärtänyt mitään kynsilakoista, tansseista ja aurinkolaseista. En ymmärtänyt minäkään ennen kuin sain tilaisuuden istua lapsenlapseni kainalossa ja elää hetken aikaa hänen unelmien siivillä :)

Vihreää virtaa

Voi kunpa sitä aina muistaisi terveelliset elämäntavat!
Viime aikoina ainakin liikunta on jäänyt turhan usein telakalle. Ei mistään muusta syystä kuin viitsimisestä.
Olen aina ollut enemmänkin hyöty- ja retkiliikkuja kuin varsinainen kuntoilija.
Mieluisinta kehon liikuttelua on kaikenlainen ulkoilu ja jooga, lähes kaikissa muodoissaan.

Terveellinen ravinto on ollut osa elämääni jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Siitä olen iloinen! Tuon ajan olen ollut myös kasvissyöjä, tosin joskus lautaselle eksyy kalaa.
En ole missään tapauksessa tiukkapipoinen, vaikkain saan aika ajoin kohentavia puuskia.

Raaka-aineiden alkuperä ja puhatus on kaikki kaikessa. Luomu on aina paras valinta ja usein se onnistuukin, jos vain vähän viitsii.

Nyt haaveilen uudesta blenderistä, jolla surrauttaa hienon, hienoja smooteja ja juomia. Vanhalle toki kiitos, että jaksoit vielä sekoittaa virkistysjuoman kurkusta, varsiselleristä, veriappelsiinista ja inkivääristä. 

Ukkonikin päätti uhmata kaikkia ennakkoluulojaan. Vetäisi lasin huiviin ja kehaisi, että tähän voisi jopa tottua :)))

Yksinkertaiset Luomu raaka-aineet

Sulassa sovussa blenderissä

Surraus ja suloinen sekamelska on valmista

Mutta puoliskoni vielä epäröi, selviääkö tästä hengissä?

Jam!

Selvittiin!

Miten sinä pidät huolen itsestäsi?

Hyytäviä hetkiä

Hurrrrrrrr!

Mikä aamu! Pakkanen paukkuu ja aurinko paistaa. Tästä pidän ihan tosissani.

Piti päästä ulos testaamaan uutta kameraa, jolla en ole juurikaan ehtinyt kuvailemaan.

Oli aika hyytävää touhua. Välillä meinasi usko loppua kun sormista hävisi tunto.

Ukkoni hääräsi oman kameransa kanssa, yrittäen jaella minulle hyviä neuvoja. 

Mahtoi olla huvittavaa katseltavaa naapureilla kun kilpaa kyykimme jäällä kamerat kourassa :)

Ei ollut ehkä parhaat olosuhteet opetalla suljinaikoja ja aukkoja. Enkä niitä ehtinyt juurikaan ajatella, sen kuin räpsin sinne sun tonne. Jotakin sentään kehtasin blogiini saldosta siirtää. Tässä muutama otos.

 Meiltä naapurille päin 

Pihasaunan suuntaan 

 Kotipesä tammen katveessa

Talventörrättäjät ja ruovikko (taustalla häämöttää maamola)

Maamon enkelipuuhat

Hih, hih! Minä näytän aika mahakkalta kaikissa toppauksissani :)))

Iloitsen juuri tästä viikonlopusta. Ei tarvitse lähteä mihinkään. Kunhan tästä päivä hämärtyy jatkan kirjoituspuuhia hyvällä mielellä. Eilen käytiin vanhimman tyttären kanssa katsomassa Ooppera-talolla Joutsenlampi. Pidin aivan hurjasti Greven uudesta koreografiasta. Esitys oli kuin jatkoa edelliselle postaukselleni - unelmat ovat tehty toteutettaviksi ja esteet voitettaviksi (useimmiten ainakin).

Katsellaan kauneutta, eikä anneta hymyn hyytyä pakkasessakaan!

Höyhenen kevyt kompassi

Sipaisu. 

Ihan pieni ajatus. 

Kaipuu, että josko...

Annanko sille siivet?

Yön tunteina sillä on höhenen kevyt lento.

Päivällä hyökyaallon voima, suuntaan sun toiseen.

Tätä on hyvä kuulostella ja katsoa.

Tämän nimi on haave (jolle joskus voin antaa varmasti nimen).

Pyrkimykseni on elää tässä hetkessä ihan täysillä.

Tuntemukseni, haaveeni, iloni, kipuni, kaikki ne ovat kuin kompassi, jota katsomalla voin tässä hetkessä tarkistaa suuntaa.

Haaveiden lisäksi pursuan aina idoita. Vaikka vain postausten suhteen. Sain juuri ihanan paketin NINUSKALTA, sen ihanasta sisällöstä voisin pian kertoa tai sitten hiukan luontaiskosmetiikasta jonka hoivissa olen viettänyt viimeiset 25 vuotta, tai miten ois meidän keskeneräinen portaikko koko komeudessaan (sille pitäis totta tosiaan tehdä jotain).

Mistä sinä haluasit kuulla? Mihin kurkistaa? 

Tervetuloa jälleen uudet lukijat. Iloitsen teistä jokaisesta :)

SYVIÄ HENGENVETOJA

Hiljaiselo blogissani on selityksen arvoinen.
Joulun ja uuden ajan pyörityksen lomassa olemme tyttäreni "Pikkukauriin" kanssa tehneet kasvatustieteellistä tutkimustyötä. Homma käynnistyi jo syksyllä ja maaliskuussa kirjallinen osuus tulee olemaan kirjoissa ja kansissa. Tavoitteena on, että samme työmme kautta ammennettua itsellemme ja muille ammattilliseen varhaiskasvatustyöhön läsnäolon oivallusta ja sitä edistäviä käytäntöjä.

Oma läsnäolo on sataviisikymmentäprosenttisesti kulunut työn, tutkimuksen ja viikonlopun koulutustyön parissa. Koti on saatu hädin tuskin riisuttua joulusta, pahimmat murut imuruoitua, pyykkivuori pidettyä jus just kurissa...Positiivista on se, että olen innoissani ja hengissä :) vaikka myönnettäköön, että aikalailla univajeessa haahuileva otus

Eilen rutistettiin yksi osio kuta kuinkin valmiiksi. Pikkukauris jäi meille yöksi ja prosessoi yön pimeinä tunteita koko aherruksen vatsataudin muodossa ulos. Voi lastani <3
P.S Pikkukauriillani on muuten aivan ihana DIY-tyyppinen blogi aluillaan. Käykää ihmeessä kurkkaamassa TÄSTÄ.

Näin kotoisaa meillä on ollut viime päivinä. Mies on väistellyt sujuvasti takavasemmalle. Lämmittänyt saunaa ja huolehtinut koiruukista. Eilen ehdin sentään viedä pikku tyttöjä laulutunnille ja viettää heidän kanssa lounashetken ravintolamaailmassa.

On suotava itselleen pieniä hengähdyksiä, kauneuden näkemistä ja ilon aiheita. Tässä kohtaa ne on kovin pieniä hetkiä, mutta erittäin arvokkaita. Kuten se, että hoksasin tuoda kotiin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun.

Tai Zisu joka osaa vain olla kaiken aherruksen ja kaaoksen keskellä. RELAX :)

Tai kuinka iloinen olinkaan kun tösitä kotiin saapuessani keittiönpöydällä odotti minua UUSI KAMERA. Ihana ukkoni sen oli minulle käynyt osatmassa! Kiitos, kiitos kiitos! Eilen en vielä ehtinyt uutukaiseeni tutustua, mutta innostus on niin suuri päästä harjoittelemaan, että enköhän jo pian postaile teille kuvausharjoitelmistani NIKON D3100:llani. JIPPII!

Eikä tässä vielä kaikki (nyt kun vauhtiin päästiin). Päivän viimeisenä pläjäyksenä katsastin vielä naamakirjan kuulumiset ja siellä oli EPEK = Ei Pysty Ei Kykene. Tässä kohtaa en pystynyt muuta kuin nauramaan koko pystymättömyyttäni.

Joten eiköhän tämä tästä taas rullaa. Asennetta tarkastellen, kiitollisuuden aiheita huomaten, sopivasti hellittämällä.

Syviä hengenvetoja kaikille lukijoille!

Ja onpa ollut taas mukava saada muutama uusi lukija mukaan, tervetuloa!