SYVIÄ HENGENVETOJA

Hiljaiselo blogissani on selityksen arvoinen.
Joulun ja uuden ajan pyörityksen lomassa olemme tyttäreni "Pikkukauriin" kanssa tehneet kasvatustieteellistä tutkimustyötä. Homma käynnistyi jo syksyllä ja maaliskuussa kirjallinen osuus tulee olemaan kirjoissa ja kansissa. Tavoitteena on, että samme työmme kautta ammennettua itsellemme ja muille ammattilliseen varhaiskasvatustyöhön läsnäolon oivallusta ja sitä edistäviä käytäntöjä.

Oma läsnäolo on sataviisikymmentäprosenttisesti kulunut työn, tutkimuksen ja viikonlopun koulutustyön parissa. Koti on saatu hädin tuskin riisuttua joulusta, pahimmat murut imuruoitua, pyykkivuori pidettyä jus just kurissa...Positiivista on se, että olen innoissani ja hengissä :) vaikka myönnettäköön, että aikalailla univajeessa haahuileva otus

Eilen rutistettiin yksi osio kuta kuinkin valmiiksi. Pikkukauris jäi meille yöksi ja prosessoi yön pimeinä tunteita koko aherruksen vatsataudin muodossa ulos. Voi lastani <3
P.S Pikkukauriillani on muuten aivan ihana DIY-tyyppinen blogi aluillaan. Käykää ihmeessä kurkkaamassa TÄSTÄ.

Näin kotoisaa meillä on ollut viime päivinä. Mies on väistellyt sujuvasti takavasemmalle. Lämmittänyt saunaa ja huolehtinut koiruukista. Eilen ehdin sentään viedä pikku tyttöjä laulutunnille ja viettää heidän kanssa lounashetken ravintolamaailmassa.

On suotava itselleen pieniä hengähdyksiä, kauneuden näkemistä ja ilon aiheita. Tässä kohtaa ne on kovin pieniä hetkiä, mutta erittäin arvokkaita. Kuten se, että hoksasin tuoda kotiin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun.

Tai Zisu joka osaa vain olla kaiken aherruksen ja kaaoksen keskellä. RELAX :)

Tai kuinka iloinen olinkaan kun tösitä kotiin saapuessani keittiönpöydällä odotti minua UUSI KAMERA. Ihana ukkoni sen oli minulle käynyt osatmassa! Kiitos, kiitos kiitos! Eilen en vielä ehtinyt uutukaiseeni tutustua, mutta innostus on niin suuri päästä harjoittelemaan, että enköhän jo pian postaile teille kuvausharjoitelmistani NIKON D3100:llani. JIPPII!

Eikä tässä vielä kaikki (nyt kun vauhtiin päästiin). Päivän viimeisenä pläjäyksenä katsastin vielä naamakirjan kuulumiset ja siellä oli EPEK = Ei Pysty Ei Kykene. Tässä kohtaa en pystynyt muuta kuin nauramaan koko pystymättömyyttäni.

Joten eiköhän tämä tästä taas rullaa. Asennetta tarkastellen, kiitollisuuden aiheita huomaten, sopivasti hellittämällä.

Syviä hengenvetoja kaikille lukijoille!

Ja onpa ollut taas mukava saada muutama uusi lukija mukaan, tervetuloa!