ERÄS PÄIVÄ JOLLOIN OLI ODOTUSTA JA TÄYTTYMYSTÄ

Se on hiipynyt meille, tuo joulunodotus (ja taatusti yhteen). Se ei vielä lampsi suurin askelin ovella vastaan, ei vaadi mitään, eikä pidä itsestään muutenkaan isoa ääntä. Se on sellainen pieni kuiskaus, kaipaus ja ennen kaikkea odotus.

Kun nuo kultamuruset tulivat yökyläilemään odotus sai lapsen äänen. Piti laittautua matkaan katsomaan kun kaupunkiin saapui joulupukki soihtukulkueen saattelemana, hevoskyydillä. Vaari sen keksi, että mennään venekyydillä. Meidän omalla pikkuveneellä, joka nostetaan sitten vasta talviteloille kun jäät uhmaavat kotirantaa. Ja niin mentiin. Tervehdittiin joutsenet matkalla, alitettiin silta, kuunneltiin kaislikon suhinaa, katseltiin telakoidut veneet ja vihdoin nähtiin Marita-laivan takaa tulen loimotusta. Ja siellähän se oli, itse joulupukki. Vilauksen verran. Täyttymys!

Torilla vielä saatiin rapustella lampaita, nuuhkia aasin kylkeä ja katsella muita ihania eläimiä. Ja kun matka vielä taittui Vanhan-kaupungin lelukauppaan tonttuostoksille, oli kiitollisuus aito ja meillä kaikilla joulumieli.

Leppoisaa odotusta :)