KOIRUUKSIA JA KEIJUJA

Tänään sain yllättäin tilaisuuden osapäiväiseen etäpäivään. Ja olihan niitä jälleen, hommia koneen ääressä. Sain ihan rauhassa tehdä kirjallisia rästihommia ja vastailla soittopyyntöihin. Kotityöt eivät minua houkutelleet, harvoin ne ylittävätkään mielenkiintoni pois työasioista. Riittää kun hetkeksi lepuuttaa katsetta ikkunan takaa aukeavassa maisemassa.

Etäpäivissä on yksi takuuvarma luksus, saa hyvän ja pakollisen syyn hetkeksi ulkoilla valosan aikaan kotimaisemissa - koirat kun vaatii osansa. Tänään kiivettiin Majbergin lähikallioille. Kylän vanhalle juhlapaikalle. Koirilla on kalliolla aina omat juoksujuhlat. Kun juoksukierroksia on tehty tarvittava määrä pysähtyvät koiruudetkin usein tähystämään ikiaikaista maisemaa. Relaan aina kun näen koirien vapauden ja ilon. Ilo tarttuu ja työhommiakin on taas mukava jatkaa.

Iltapäivästä ajoimme työpaikalle, oikeaan toimistoon. Henkilökunnan tapaamisia en voi sentään hoitaa etänä. Miehellä oli vielä iltakiinnityksiä töiden merkeissä ja minä sain kutsun tyttären keijupajaan. Villasta ja silkistä valmistui jälleen huokauksen keveitä keijuja. Minä tosin jätin siivet tällä erää kiinnittämättä, kun pohdin vielä voisiko hahmoni toimittaa Holle-muorin virkaa pienen tarinan lomassa.

Keiju

Pieni keiju, metsän henki,                                                                

Mitenkä sinut näkisin?                                           

Vaella, katsele, kuuntele hiljaa.                

Silloinpa näet väkisin.                                            

Pieni keiju, metsän henki.

Miten sinut jo silmissä näin.

Vaella, katsele, kuuntele hiljaa.

Kohta jo käymme käsikkäin.