Syvän vihreä heinäkuu on vaihtunut utuisen tuoksuvaksi elokuuksi. Nautin tästä.
Loma on ollut hajanainen, vuoropuhelua vapaa-ajan ja työn tekemisen välillä. Uuden luominen on tuonut silti rentoutta ja jaksamista, vaikkakaan lomapäiviä ei niin runsainmitoin kertynytkään. Tämä on sitä yrittäjän kutkuttavaa todellisuutta, innostusta ja jaksamista. Uuden luomisen riemua ja tuskaa.
Blogi on saanut keikkua koko kesän "riippumatossa", uusia tuulia odotellen. Siinä sivussa puutarha ja rantaniitty on puhjennut kukkaan. Viime kesän aherrus palkitaan tänä kesänä ja pihahommienkin suhteen ollaan tietoisesti otettu oikein rennosti, vain pientä puuhaillen.
 |
| Rantakukkia omalla rannalla |
 |
| Ruusut ja laventeli tuoksuvat puutarhassa |
Lomareissut suuntautuvat kotosuomeen. Tädin matkailuautolla kurvailimme kansallismaisemissa mm. Kolilla ja Pyhä-Häkissä. Ystäviä ja sukulaisia käytiin moikkaamassa. Iloitsin itsestäni ja siitä, että tyydyin pieneen ja kauniiseen. Vähemmästä enemmän.
 |
Kolin huikean kauniit maisemat avarsivat käsitystä
kotosuomen kauneudesta |
Ja nyt on tämä uuden alku työsaralla. Tai oikeammin paluu tuttuun ja rakkaaseen lapsiryhmätyöhön. Hallintohommat jää tarkoituksella hiukan vähemmälle. Toivon voivani keskittyä kaikella läsnäololla lapsiin ja kullan arvoiseen henkilökuntaamme. Toki sitä yrittäjänä on aina vastuussa vähän kaikesta, mutta opettelemme jakamaan ja keskittämään vastuuta, niin ettei kenenkään tarvitse tarpeettomasti suhata joka suuntaan. Muutaman viikon päästä uudet lapset aloittavat uudessa päiväkodissamme. Remontti rullaa päivä päivältä valmiimmaksi. Ahkerat kädet valmistavat tupaa lasten tulla. Tekemisen ilo ja sydämen lämpö leijailee jo keskellä keskeneräisyyttä, jossa kaikki on jo melkein valmista. Olen kiitollinen tästä kaikesta, niin kiitollinen.
 |
| Pesän rakentamista - uusi päiväkoti syntyy :) |
Ilmoittelen taas itsestäni, ehkä jo muutaman päivän tai viikon päästä. Kunhan taas sille päälle satun :)
Kauniita
utuisia aamuja, aurinkoisia päiviä ja hämärtyviä iltoja toivotellen!
- Siili-
Niin kauniit näkymät, mutta samalla vähän pelottavan lähellä reunaa siellä ollaan... tässä kirjoittelee yksi korkeanpaikan kammosta kärsivä :)
VastaaPoistaIhanaa viikon jatkoa sinne!
Meidänkin poppoossa vain puolisoni tasapainoili reunalla kera lastenlasten :)
PoistaHui, sanoin minä kauempana ja tyydyin henkeä pidätellen kuvaamaan.
Luin tuon postauksesi ensimmäisen lauseen useaan kertaan ja yritin oikein painaa sen muistiini; niin kauniisti ja runollisesti sanottu, että sykähdytti ja pysähdytti. Oih.
VastaaPoistaMiten siinä voikin joskus käydä niin, että omat tai toisten sanat voivat pysäyttää. Piti itse ihan lukea muutama kerta mitä sitä muka olen kirjoittanut (kun en mitään erityistä tarkoittanut). Kiitos Pilvi uudesta näkökulmasta, löysin omastani jotain kaunista :)
PoistaMinä olen kanssa korkeanpaikan kammoinen, mutta olen tossa samassa paikassa minäkin kurkkinut alas ja kaunis maisema siellä oli.
VastaaPoistaMukavia työjuttuja sinulla on siellä tulossa!
Minun pitää myöntää, että oli ihan ensimmäistä kertaa Kolilla, vaikka kansallispuistoja on tullut jokunen koluttua. Olin aivan ihastuksissa ja uskon, että saan vielä useasti palailla noihin liikuttavan kauniisiin maisemiin.
PoistaIhanat kuvat, kyllä kesä on kaunis, aurinkoa viikkoosi.
VastaaPoistaKiitos Sarppu!
PoistaNautitaan vielä kesän hiipuvasta kauneudesta ja annetaan se täyttyen vaihtua syksyyn.
Aurinkoa myös sinulle :)
Hei,
VastaaPoistaBlogissani olisi sinulle haaste :)
No jopas :)
VastaaPoista