Piha kuhisee elämää. Päiväperhosia, joutsenia, ties mitä pörriäsiä.
Lintukuoro täydessä äänessä. Korva höröllä kuuntelin, että mitä ne koiraat visertää...toinen toistaan kutsuvaa lörpötystä kauniille naaraille..."Milli tilillä, milli tilillä" tai "Nice to see you, nice to see you".
Ihan huippu päivään kuului monta nautinnolista työtuntia puutarhassa ja illemmalla lastenlasten A:n ja L:n saapuminen yökylään. Koirat juoksivat kevätriemuissaan pitkin pihaa, sillä välin kun me kaksijalkaiset puuhailimme.
Suurin osa perennapenkeistä tuli rapsuteltua kevätkuntoon. Nurmikko kalkittiin. Risuja kärrättiin. Sekä listattiin tulevia hommia (niitä on aika moinen lista, kerron jahka kerkiän).
Koko puutrahaelämä on ihan uutta. Tämä on oikeastaan vasta toinen kevät, kun toden teolla elämämme pihaamme todeksi. Lukemattomat kesät olemme viettäneet merellä purjehtien, emmekä voineet kuvitellakaan, että jonain päivänä jäisimme vapaaehtoisesti nauttimaan kesästä omalle pihalle :) Elämä on ihania yllätyksiä täynnä. Kuinka nautinkaan kasvamisen ihmeestä ja siitä hoivasta ja huolenpidosta, jonka voin puutarhaan työlläni tarjota.
Monta kottikärryllistä viime kesän ilon aihetta kärräsin maatumaan perennapenkeistä ja pihamaalta. Ja paljon uutta ilon aihetta pilkisti karikkeen ja tammen lehtien lomasta :)
Kaikki on vielä niin kovin pientä ja tavallaan karua. Kasvamisen tarmokkuus on ihailtavan määrätietoista.
Pihamessuilta tarttui mukaan muutama tähti. Ripustin ne tuikkimaan talon seinustalle.
Kuinka odotankaan, että pääsen täyttämään kesäkukilla ruukkuja ja koreja.
Narsisseilla oli turvallista aloittaa.
Kun A saapui iltapäivän puolella päästiin tosi toimiin pikku nilviäisten kanssa. Meidän pihalla on ainakin miljoona etanaa heräilemässä kevätkarkeloihin. A on pienestä pitäen RAKASTANUT etanoita, eikä tiedä mitään ihanampaa kuin kerätä ämpäriin maamolan etanoita. Meillä on diili, että jokainen kerätty etana saa matkustaa rivaripihalle A:n luokse Helsinkiin (jossa ei ole isommin istutuksia herkuteltavaksi). Ainakin näin paljon olen kerännyt, laskee A. Kiitos!
Kun ei kehtaa noita etanoita ruveta syömään, kaivettiin kaapista vatajan nakit ja maamolle kasvispyörykät ja korkattiin samoin tein ulkoruuanvalmistuskausi :)
A rakastaa etanoiden lisäksi (ja toivottavasti vähän enemmänkin) maamolan koiria. Kaikki aika mikä etanoiden pyydystelyltä liikenee, A puuhailee koirien kanssa. Nyt puuhaminen on jo koirienkienkin mieleen ja A saa pusut ja halit koiruuksilta.
Tänään A sai elämänsä ensimmäistä kertaa harjoitella koiranäyttelyhommia Nalan ja Zisun kanssa. Itsekin ollaan aika noviiseja, mutta nyt jo näyttää siltä, että kohtahan meillä on oivallinen handleri omasta takaa. Mikä keskittymisen riemu, niin A:lla kuin koirillakin.
Illan hämärtyessä piti vielä päästä pihalle harjoittelemaan näyttelytaluttimen kanssa. Reipas askel, herkkupala oikeass kädessä ja välillä kannustus kuiskauksia nenät vastaikkain :)
A olisi jaksanut kiertää pihaa varmasti pimeään asti, mutta Zisulla alkoi vauhti hiipumaan ja päätimme jatkaa huomenna, niin säilyy into molemmilla.
Meidän koiratouhujen lomassa pikkusisko L (2,5 v) nautti lumen alta paljastuneen hiekkalaatikon muovaamisesta. Pikkuisen hyvän tuulinen hyräily siivitti leikkiä. Eikä menoa haitannut yhtään silmille valahtunut pipokaan.
Huomenna talo täyttyy entisestään pikkuväellä, kun ystäväperhe saapuu lapsineen kyläilemään.
Aurinko ohjaa, tassujen pohjaa, ruohikko kutittelee.
Pikku päästäinen, kulkee laulellen, pilviä kurkottelee!
-Siili-
