Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. joulukuuta 2012

Kahdeskymmenes

Oikeastaan joulussa taitaa olla ihaninta rakkaat muistot. Yhteiset tarinat ja kokemukset. Tunnelmat ja unelmat.

Silloin kun tyttösemme olivat pieniä (ja siitä on tosi kauan...) näpersin jouluseimihahmot ja tallin. Seimiasetelma aloitti jouluisen tarinansa aina ensimmäisestä adventista. Joka yö talliin ja sen ympärille tuli jotain uutta, kiviä, kasveja, eläimiä ja paimenia nuotion ääreen ja vihdoin kolmannen adventin jälkeen Maria ja Joosef. Jouluyönä seimeen saapui Jeesus-lapsi.

Joka aamu pienet tyttöni hiipivät seimiasetelman äärelle ihmettelemään mitä yön aikana oli tapahtunut. Aamuisin laskettiin myös seimiasetelman yläpuolelle syttyneitä kultaisia tähtiä. Pikkuiseni tiesivät odottaa sitä aamua kun taivaalla loistaa 24 tähteä.

Seimiasetelma on nyt nostettu esille 25 vuoden ajan. Hiukan on haalistunut ja nuhjaantunut Pyhä perhe, mutta eipä noita rakkaita hahmoja voi niin vaan uusia. Tänä jouluna asetelma sai arvoisensa paikan olohuoneen ja keittiön välisestä pikku aulasta. Siitä ohikulkiessa on helppo muistaa joulun tärkeä ajatus <3






Ja tiedättekö rakkaat lukijat, tänään alkoi virallisesti mulla joululoma (vaikka ihan pikkuisen vielä töitä teen tontuilta salaa)! Nyt kun tämän aamun velvoitteet on kutakuinkin töiden suhteen hoidettu taidan hilpaista kaupungille tarkistamaan pikku puoteja :)

Ihanaa, suloista talvipäivää kaikille <3

perjantai 7. joulukuuta 2012

Seitsemäs päivä

Ihana pikku arki koitti. Yksi vapaapäivä välissä sekoitti pakan ja olen koko päivän elänyt maanantaita. Melkein kuin olisi saanut tulevan viikonlopun lahjaksi. 
Kiitos!

Sain ripustettua yläkerran makkariin verhotkin, vihdoin. Pellavaiset. Yksinkertaiset. Mielestäni kauniit. Tästä ei tällä erää tullut millään erityisen jouluista postausta, mutta sellainen on seitsemäs joulukuuta :)
Joulua kohti kuiteskin mennään, kun on verhot ikkunoissa :)

Makkarin ikkunasta näkyy naapurin suloisen punainen, mansardikattoinen talo. 
Talo on kuin sadusta ja mielestäni koko meidän vanhan kalastajakylän kauneimpia.


Sängyn vieressä on pikku ikkuna merelle, siihen ei verhoja tarvita. Siitä Nago tykkää tarkkailla kotipihan liikkeitä. Vai liekö tähyää merelle päin haaveillen koiramaisuuksista?
Zisu huolehtii siitä, että alla on pehmoinen, mukava ja leppoisa paikka. 
Hyvä Zisu!