Olipa ihaaana LOMA! Blogikin sai elää rauhaisaa hiljaiseloa. Nyt on ilo taas olla täällä, teidän kaikkien ihanuuksien parissa :)
Kuvia tuli reissussa räpsittyä niin paljon, että päätin koostaa niistä kollaseeja ja anatautua niiden matkassa vielä kerran lomatunnelmiin. Olkaapa hyvät!
- Kuusamo (Danny)
- Hummani hei (T.Rautavaara)
- Naurava kulkuri (J. Ruonansuu)
- Isoisän olkihattu (T.Rautavaara)
- Päivänsäde ja menninkäinen (T.Rautavaara)
Nauravalle kulkurille naurettiin niin monet naurut, että lopulta meitä aikuisia melkein itketti. Kuusamo kaikui vielä viikon jälkeen saatellessamme tyttöjä koteihinsa. Niin ja tiesittehän, että Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä....? (näin ainakin laulussa sanotaan). Tää oli tytöistä varmaankin biisin paras kohta :)
Perillä Saariselän Kiilopäällä meitä odottivat vanhat tutut maisemat. Rakkaat tunturit ja latuverkkojen loputtomat mahdollisuudet. E yllätti ekan päivän sivakointi-innollaan, kokonaiset 10 kilsaa tuli "matkamittariin". A:kin pääsi jo menemisen makuun. Ahkioon pääsi lepäämään kun voimat olivat kortilla ja tsemppaaminenkaan ei enää auttanut.
Seuravaa aamu valkeni lumisateisena ja mieskin kulki nenäliina nokassa kiinni, flussan kourissa. Ladulle lähteminen ei innostanut ja niinpä vuokrasimme poppoolle lumikengät. Ja jos, ette ole koskaan moista menoa kokeillut, kannattaa joskus testata. Oli nääs sen verran hauskaa puuhaa. Illalla lähdettiin vielä piemeän aikaan tunturiretkelle lumikengillä tähystelemään täysikuuta (jota ei tosi bongattu, kun se viipyili tunturin takana tyttöjen nukkumaanmenoon asti).
Lumisateet tulee ja menee. Loput hiihtopäivät kylvimmekin auringossa. E paineli vanhaan tuttuun malliin ja A:lla alkoi suksi luistamaan niin, että tuli melkein kuusi kilsaa sivakoitua ennen kuin ahkion suloisuus imaisi makuupussin uumeniin. Eipä muuten taidettu hiihtää kuin 200 metriä kunnon mehu- makkaranpaistotauon jäkeen, kun jo tytöt vetelivät ahkiossa sikeitä.
Ja koska oltiin pääsiäsireissulla, niin olimme pitäneet jo usean päivän silmät ja korvat auki kaiken maailman noitien, tipujen ja pupujen suhteen. Kuulimme huhuja, että tunturissa loikkii aivan erityinen pääsiäispupujen suku. Näimmekin usein ladun vieressä kulkevan tutun askelsarjan; kaksi vierekkäin - kaksi peräkkäin. Seurasimme uutterasti jälkiä ja kapuaminen Niilanpään porokämpän maisemiin palkittiin, sillä kämpän takaa löytyi kaksi suurta munaa. Voi sitä riemua, kun sisältä paljastui ties mitä herkkua ja yllätystä. Ei meinannut vaarikaan uskoa silmiä!
Tokihan lasten riemu oli muutakin kuin suksilla ponnistelua. Ihania lumileikkejä, jääpuikkoja, leikkejä yläsängyssä, pitkiä illallisia ja savusaunassa kylpemistä sekä avannossa varpaiden uittamista (eli uimista).
Mitäpä sitä muuta on lapsen elämä, kun tässä ja nyt hetkeen tarttumista. Ihanaa on huomata, kuinka mukavaa on lähteä mukaan tähän mutkattomaan elämäntapaan.
Reissun loppusuoralla kuumotti vielä yksi odotettu kohde - VAASA ja siellä maamon pikkuisin lapsonen (reilu pari kymmpinen nuorimmaiseni) ja tyttären avopuoliso. Ilo oli ylimmillään kun saatiin viettää pari päivää rakkaiden kanssa. <3 Vaasan kylpylähotelli majoitti meidät vanhaan tutttun tapaan ja olisihan meille kelvannut muukin majoitus, mutta kun siellä on se kylpylä (sanoivat tytöt)!
Nyt on taas arki kohdallaan. Tuleva viikonloppu kutsuu jälleen kouluksen pariin. Kevät kai tekee tuloaan, vaikka totuuden nimissä en ole uskaltanut edes yhden yhtä narsissia istuttaa piharuukkuun. Onneksi auringon säteidn voima on jo niin suloisen lämmin, että eiköhän se sieltä hiivi, se KEVÄT!
LAPSENMIELISTÄ ILOA TOIVOTELLEN!
- Siili-
