Jouluko meni jo?

Oli se vaan niin ihana huipennus, nuo juhlapyhät. Talo täyttyi väestä aatonaattona ja hiljeni tapanina. Siihen väliin mahtui paljon yhdessä oloa, laittamista, syömistä, hiukan ulkoilua, kyläilyä...sitä perinteistä säpinää, joka vaan on niin mukavaa.

Eilen alkoi arki. Lomalaisen leppoisa arki. Käytiin hakemassa matolääkkeet pikkukoirille ulkomaanmatkaa varten. Ruokakaupassa myytiin jouluruokia huojennuksella (en ostanut). Satoi vettä. Kirjoitin useamman tunnin syntymäpäiväpuhetta pyöreitä täyttäneelle isälleni. Pestiin pyykkiä. Puhelin soitteli työasioita. Tämäkin tuntuu ihan mukavalta.

Kamera meinasi unohtua turhankin usein pois joulun tapahtumien matkasta, mutta muutama otos sentään tallentui muistikortille. Tässä niistä jokunen joten kuten julkaisukelpoinen :)

Valmisteluhulinat alkoi aatonaattona.
Laittajia riitti koko keittiön täydeltä.
Ja voi sitä herkkujen määrää jonka loihdimme.

Perinteisin jouluherkku on karjalanpiirakat,
joiden valmistustaidon minä ja tyttäreni saimme
aikoinaan Tyyne-mummon kyökissä.

Aattona pyrytti ja ulkoilut jäi aika vähiin.
Onneksi on kotiranta ja jää, jonne oli helppo
pyyhältä juoksuttamaan viittä talossa
majailevaa koiraa. Viides ja pienin koira, Nala
tosin matkasi mieheni takin suojissa.

Joulupuuron jälkeen tiemme vei joulukirkkoon, jonne
pyrystä piittaamatta oli saapunut aikamoinen
joukko muitakin.  

Jossain vaiheessa joulurauha laskeutui meidänkin
tupaan. Oli aika sytyttää illallispöydän kynttilät
ja nauttia hyvästä ruuasta ja toisistamme. 

Joulupäivänä saapui pikku tytöt. Tonttu oli tuonut paketteja myös
maamolan kuusen alle ja voi sitä riemua, lapsen iloa,
joulumieltä ja kaikkea sitä minkä takia joulu
on vaan vuosi vuodelta niin ihana <3

22 - joulu ovelle kolkuttaa

Pikku hiljaa alkaa olla valmista Joulun tulla. Joulun sekä rakkaiden.

Hiukan on puuhattu tänään.

Siivottu. Kannettu kuusi tupaan.

Kyllähän se kuuluu vähän siivoilla ja laitella :)

Ihana pakkanen houkutteli heittelmään hankeen tyynyjä, mattoja ja taljoja. Arkinen puuha oli hauskaa katsottavaa, että piti ihan napata joukunen kuvakin ulkoilevista vermeistä. 

Juhlapöytäliinat ja kangasservetit tuli silitettyä odottamaan juhlaa. Kuusi sai arvoisensa koristeet, ja on se vaan taas niin kaunis. Ja mikä tuoksu. Toivottavasti nyt pitelee neulasistaan hyvää huolta :)

Ja kyllähän kaikki tietävät sen tunteen, kun on saatu siivottua ja voi vain huokaista. Eilenhän se kai olisi vanhan kansan mukaan pitänyt sanoa, että: "Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha."

Kaunista, suloista, ihanaa Joulua kaikille ihanaisille :)

21 - neljä pukkia

Kuka se lauloikaan, että "kolme yötä jouluun on..."? Nyt on :)

Käytiin tekemässä kauppakeskuksessa kärsivällisyysharjoitus. Väkeä oli kuin pipoa, eikä ne maksupääteetkään oikein toimineet. Viimeiset lahjat käärittiin paketteihin ja jouluruokaostokset saatiin kutakuinkin tehtyä. Kaikesta selvittiin ihan kunnialla.

Parhaat joulutarinat syntyvät keittiönpöydällä. Olipa siis kerran neljä pukkia...

Jotka olivat kaikkia ystäviä keskenään...

Ne kulkivat vihreältä niityltä toiselle 
ja söivät 
vatsansa pullolleen
joulunvihreää ruohoa

Ja pian niiden vatsat olivat niin täynnä, 
että iso-pukki sanoi:
"Käykää te vain nukkumaan, 
minä valvon, että tähdet tuikkivat 
koko yön kirkkaasti."

Niinpä pukit nukkuivat aina aamuun asti.
Kun ne heräsivät oli jouluaatto ja iso-pukki 
kertoi toisille, että he olivat saaneet 
kutsun kylän lämpimään talliin.
Tallista he löysivät aasin, 
äidin ja isän jotka odottivat kovasti jotain.
Pukit asettuivat heidän seurakseen ja kertoivat
ihania tarinoita vihreistä niityistä.
Kaikilla oli hyvä olla ja odottaa suurta hetkeä.
 - sen pituinen se-

Iloitaan siitä, että menemme valoa kohti. 
Tästä ne päivät vaan pitenevät.
Iloa jouluvalmisteluihin sinulle <3

Kahdeskymmenes

Oikeastaan joulussa taitaa olla ihaninta rakkaat muistot. Yhteiset tarinat ja kokemukset. Tunnelmat ja unelmat.

Silloin kun tyttösemme olivat pieniä (ja siitä on tosi kauan...) näpersin jouluseimihahmot ja tallin. Seimiasetelma aloitti jouluisen tarinansa aina ensimmäisestä adventista. Joka yö talliin ja sen ympärille tuli jotain uutta, kiviä, kasveja, eläimiä ja paimenia nuotion ääreen ja vihdoin kolmannen adventin jälkeen Maria ja Joosef. Jouluyönä seimeen saapui Jeesus-lapsi.

Joka aamu pienet tyttöni hiipivät seimiasetelman äärelle ihmettelemään mitä yön aikana oli tapahtunut. Aamuisin laskettiin myös seimiasetelman yläpuolelle syttyneitä kultaisia tähtiä. Pikkuiseni tiesivät odottaa sitä aamua kun taivaalla loistaa 24 tähteä.

Seimiasetelma on nyt nostettu esille 25 vuoden ajan. Hiukan on haalistunut ja nuhjaantunut Pyhä perhe, mutta eipä noita rakkaita hahmoja voi niin vaan uusia. Tänä jouluna asetelma sai arvoisensa paikan olohuoneen ja keittiön välisestä pikku aulasta. Siitä ohikulkiessa on helppo muistaa joulun tärkeä ajatus <3

Ja tiedättekö rakkaat lukijat, tänään alkoi virallisesti mulla joululoma (vaikka ihan pikkuisen vielä töitä teen tontuilta salaa)! Nyt kun tämän aamun velvoitteet on kutakuinkin töiden suhteen hoidettu taidan hilpaista kaupungille tarkistamaan pikku puoteja :)

Ihanaa, suloista talvipäivää kaikille <3

Seitsemästoista - ehdinpäs

Olin jo melkein heittänyt pyyhkeen kehiin joulukorttien suhteen. Nyt ne on kuitenkin postitettu ykkösluokassa. Tipautettu juhlavasti kustin poljettavaksi. Ehdinpäs! Ilo tulee pienistä. Vaikka kaikkea mitä aikoo, ei todellakaan ole pakko tehdä. Olen päättänyt myös olla itselleni armollinen näiden jouluilujen kanssa. Olethan sinäkin :)

Nämä kuvat nappasin omalla kamerallani. 
Ne viralalliset joulukorttikuvat mies nappasi omallaan, 
hänellä kun on se paras taito kuvien ottamisen suhteen. 
Nämä minun on vielä harjoitteluluokkaa.

Vähän tähän tyyliin poseerattiin. Ihmeen
hyvin olivat aloillaan karvakuonomme :)

Kuvausrekvisiitaksi kannettiin saunamökin edustalle ikivanhat
lasten sukset ja kapsäkki.

Lumipyry sai pikku Nalan siristelmään silmiä ja välilä
kaivautumaan filtin sisälle kokonaan.

Nagoa ei tuiskut niinkään haittaa. Pääasia,
että saa olla ulkona. Zisu livisti isännän
perään, niin ettei siitä saanut potrettia
tällä erää.

Tänään on parin rakkaan synttärit ja huomenna meininki jatkuu omien ja tyttären juhlien merkeissä :)))

Eipä muuta kuin Huiskun Tuiskun, niin ja tervetuloa Erjuska mukaan :)

Kuudestoista - kolmas adventti

Kolmas adventti toi tulleessaan pikku reissun saaristoon.

Edellisvuoden tapaan lähdimme sieltä hakemaan kuusta. Ja löytyihän se jälleen, tuuhea ja kaunis.

Emme olleet päässeet vielä kurvaamaan pihaan, kun jo pikkuinen huomasi tien varressa vilkuttavan joulupukin. Ei muuta kuin peremmälle.

 Pikku koirat pääsivät mukaan ihmettelemään vilskettä. Kovasti oli katsottavaa ja nuuhkittavaa. Erityisen houkuttelevalta tuoksui nuotipaikan luona.

Joulukuusien lomassa oli myös tuuhea turkkisia lampaita, joita ei näyttänyt pakkanen haittaavan.
Olivat niin kovin suloisia, että oli hiukan noloa ostaa matkaan upea mustan-harmaa lampaantalja.

 Niin ja niitä kuusia, niitähän riitti. Sen parhaan ja oman löytäminen kaikkien joukosta ei ollutkaan ihan helppoa. Onneksi oli pikku apulainen matkassa valintaa tekemässä.

Välillä piti juosta lämpikseen. Nousi sellainen viima ja pyry, että tunsi olevansa todellakin saaristossa.

Lossimatka on aina pikku seikkailu meille mantereella asuville.

Tyttö taivahan takana, tyynyjänsä typsyttävi, nauhojansa napsuttavi, pyrylunta heittelevi.

Otetaanpa sopivan rennosti vika viikko ennen h-hetkeä :)

Viidestoista

Päivän kohokohta on ollut pienet glögikutsut naapureille.

Pikkuinen on ollut niin innoissaan. 

Hän sanoi leipovansa itse kakun ja niinpä me tehtiin niin, että Maamo vain vähän auttoi.

Iso annos kärsivällisyyttä löytyi neljävuotiaasta. Vatkataan. Uitetaan liivatteita. Sulatetaan suklaata. Ja ihan superhauskaa oli murskata läjä pipareita muruiksi. Kakkua hyydytettiin kylmässä monta tuntia ja koristelua piti odottaa sen myötä. Ei sitten tietenkään tullut päiväunistakaan mitään, sillä pitihän sitä varmistaa, ettei se vaan hyydy just unien aikana ja sitten jää välistä koko koristelu.

Ja kakusta tuli niin hieno. Yhdessä kannoimme sen juhlapöytään.

Karpalot kakussa saivat suun tytöllä mutkalle. Pikkuista ei yhtään harmittanut vaikka oma pala kakkua jäi lautaselle, sillä olihan kakku maailman paras kakku - itse tehty ja kaikkea!  

Jouluinen valkosuklaa-pipari-karpalokakku 

(Ohje löytyi paikallislehden sivulta)

 > Pohja:

200 g piparkakkuja

80 g voita

Murskaa piparit hienoksi ja sekoita sulatettu voi joukkoon. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohavuoan pohjalle tasaiseksi.

> Täyte 1:

2,5 dl kuohukermaa vatkaa

200g tuorejuustoa lisää kermaan

130 g valkosuklaata sulata vesihauteessa ja lisää kerma-juustoseoksen joukkoon

0,5 tl aitoa vaniljajauhetta lisää joukkoon

2 liivatelehteä kylmässä vdessä liotetut liivatteet sulateaan kiehuvaan vesitilkaan

ja lisätään voimakkaasti vatkaten edellisen seoksen joukoon

Valmis seos kaadetaan murupohjan päälle. Kun heiluttelet seosta kevyesti, asettuu se tasaisesti. Laita kylmään hyytymään vähintään 10 minuutiksi, enne kuin lisäät seuraavan täytteen.

 > Täyte 2:

2,5 dl kuohukermaa vatkaa

200g tuorejuustoa lisää kermaan

200 g karpaloita survottuna lisää seokseen

0,5 dl sokeria (tai maun mukaan) lisää seokseen

2 liivatelehteä kylmässä vdessä liotetut liivatteet sulateaan kiehuvaan vesitilkaan

ja lisätään voimakkaasti vatkaten edellisen seoksen joukoon

Valmis seos kaadetaan vuokaan, sopivan hyvin hyytyneen edellisen täytteen päälle. Tehdään sama heilutus temppu.

Nyt hyytymään kylmään vähintään 5 tunniksi.

> Päälle:

Kohmeisia karpaloita

Kinuskikastiketta

Valkosuklaa lastuja

Ja oli meillä vähän suolaistakin...

Pororieskarullia, lohitartarleipiä ja briejuustokiekkoja

GLÖGIÄ unohtamatta :)

Huomenna taidamme suunnata saaristoon päin kuusenhaku retkelle.

Mitä kaikkea joulunaika on sinulle tuonut? 

On ilo lukea teidän aatoksia :)

Yhdestoista

Ihan hiukkasen vain huokaisen (sitä ei melkein uskalla mainita...puhua mistään joulukiireestä).

Havahduin joka tapauksessa, että vajaa kaksi viikkoa ja ollaan aatossa.

Pitäis-listan olen päättänyt pitää visusti minusta erossa.

Tänään olin päättänyt, että menen varmasti ajoissa nukkumaan. Mutta löysinkin itseni penkomassa liinavaatekaapin uumenia ja jopa varastoa, etsien joululiinoja. Miten niitä voikin olla niin monenmoisia?

Kovin moni on rakkaita muistoja lapsuuden kodista. Hymyilitti kovin kun hypistelin vanhoja liinoja, niin äiti-enkelin lapsuuden kuva kurkisti minua kaapin päällä. 

Jouluaaton ja -päivän illallispöydän kattausta on ihana suunnitella. Iso pellavainen liina ja isoäidin vanha astiasto. Seisovapöytä keittiönpöydälle. Kukat. Kankaiset servietit. Jotain erityistä juuri tälle joululle. Näitä ehtii vielä tuumailla.

Tervetuloa matkaan mukaan Ruususuun äiti ja Saanuli :)

Nati, nati - suloisia joulunajan aatoksia <3

Juhla

Päivä on ollut täyteinen. Ilmassa on ollut juhlantuntua. 

Kysyin aamupäivällä kuusivuotiaalta, että mitä me juhlitaan. 

Hän vastasi, että sitä kun meillä on terassilla glögikutsut. 

Ja siitähän ne juhlallisuudet alkoivatkin.

Aamupäivällä tehtiin tulet pihalle ja syötiin juhlalounaaksi nakkeja ja nakkoja. Jälkkäriksi odotti sisällä uuniriisipuuro. 

Tuli on paras telkkariohjelma jonka tiedän. Lapset taitavat olla samaa mieltä. 

Ainakin tuijoittamisesta päätellen :)

Sisällä odottivat eilen leivotut piparit, jotka koristelimme julakuntoon. Iltaa varten tehtiin myös suomenlippupipareita.

Sitten tehtiin kovasti ruokaa ja lämmiteltiin glögiä.

Glögi, suomipiparit ja muut herkut maistuivat pikku pakkasessa terassilla.

Illan kohokohta oli varmasti istua yhteiseen illalispöytään. Tarjolla oli rosmariinisiikaa, punajuuripyrettä, perunamuusia, poronkäristystä ja briesalattiia. Jälkkäriksi piparipannacottaa, juustoja, pipareita, suklaata ja mitä vielä :)
Hauskaa oli perinteisesti kikatella linnan juhlien asuille.
Joulukuussa on ihanaa, kun on aihetta juhlaan :)
Toivottavasti päiväsi oli onnistunut!

Perinteistä poiketen

Otettiin varaslähtö pipareissa. Leivottiin niitä jo tänään. Parikymmenen vuoden ajan olemme leiponeet niitä itsenäisyyspäivän aamuna. Mutta ei tämä kummemmalta tuntunut näinkään. Taitaa olla pääasia, että tulee leivottua. Ja tuo tuoksu joka täyttää koko talon, siitä viimestään tietää, että tehdään joulua ihan tosissaan <3

Pipareiden leipomiseen kuuluu ehdottamasti pienet auttavat kädet ja suihin vilahtava taikina. Miten onkaan taitavia pikku leipureita nuo yökyläläiset, 3 ja 6 vuotiaat. Hetkessä on pellillinen sun toinen paistettu. Huomenna sitten koristellaan. Siitä sitten myöhemmin...

Kun ekat piparit oli maistettu oli toisen H-hetken aika.Vaari nosti esille meidän tyttöjen vanhat Playmobilit. Ei ole ajanhammas niiden arvoa ja leikin luomoa heikentäen purrut. Merirosvolaiva, aarresaari, savenvalajan talo ja intiaanien tiibi, jatkoi leikkijän käsissä sitä mihin tytöt leikin jätti, lähes parikymmentä vuotta sitten. Eihän sitä olisi edes malttanut nukkumaan lähteä. Onneksi saa taas leikkijä huomenna leikkiä jatkaa.

Unia vailla...huomenna juhlitaan :)