Uusia tuulia tutuilla vesillä

Syvän vihreä heinäkuu on vaihtunut utuisen tuoksuvaksi elokuuksi. Nautin tästä.

Loma on ollut hajanainen, vuoropuhelua vapaa-ajan ja työn tekemisen välillä. Uuden luominen on tuonut silti rentoutta ja jaksamista, vaikkakaan lomapäiviä ei niin runsainmitoin kertynytkään. Tämä on sitä yrittäjän kutkuttavaa todellisuutta, innostusta ja jaksamista. Uuden luomisen riemua ja tuskaa.

Blogi on saanut keikkua koko kesän "riippumatossa", uusia tuulia odotellen. Siinä sivussa puutarha ja rantaniitty on puhjennut kukkaan. Viime kesän aherrus palkitaan tänä kesänä ja pihahommienkin suhteen ollaan tietoisesti otettu oikein rennosti, vain pientä puuhaillen.

Rantakukkia omalla rannalla

Ruusut ja laventeli tuoksuvat puutarhassa

Lomareissut suuntautuvat kotosuomeen. Tädin matkailuautolla kurvailimme kansallismaisemissa mm. Kolilla ja Pyhä-Häkissä. Ystäviä ja sukulaisia käytiin moikkaamassa. Iloitsin itsestäni ja siitä, että tyydyin pieneen ja kauniiseen. Vähemmästä enemmän.

Kolin huikean kauniit maisemat avarsivat käsitystä
kotosuomen kauneudesta

Ja nyt on tämä uuden alku työsaralla. Tai oikeammin paluu tuttuun ja rakkaaseen lapsiryhmätyöhön. Hallintohommat jää tarkoituksella hiukan vähemmälle. Toivon voivani keskittyä kaikella läsnäololla lapsiin ja kullan arvoiseen henkilökuntaamme. Toki sitä yrittäjänä on aina vastuussa vähän kaikesta, mutta opettelemme jakamaan ja keskittämään vastuuta, niin ettei kenenkään tarvitse tarpeettomasti suhata joka suuntaan. Muutaman viikon päästä uudet lapset aloittavat uudessa päiväkodissamme. Remontti rullaa päivä päivältä valmiimmaksi. Ahkerat kädet valmistavat tupaa lasten tulla. Tekemisen ilo ja sydämen lämpö leijailee jo keskellä keskeneräisyyttä, jossa kaikki on jo melkein valmista. Olen kiitollinen tästä kaikesta, niin kiitollinen.

Pesän rakentamista - uusi päiväkoti syntyy :)

Ilmoittelen taas itsestäni, ehkä jo muutaman päivän tai viikon päästä. Kunhan taas sille päälle satun :)

Kauniita

utuisia aamuja, aurinkoisia päiviä ja hämärtyviä iltoja toivotellen!

- Siili-

Todellinen prinsessa

Meiltä on kivenheitto Loviisaan. Ilmeisen pitkä heitto onkin, kun nyt vasta päästiin tuota kaunista kaupunkia kiertelemään. Satutittiin oikein sopivaan ajankohtaankin, kun kaupunki juhlisti kesää ruusuin ja pitsein.

Pikku A oli mukana ja Ruususen tarina puhkesi kukkaan.

Ensin piti löytää lounaspaikka. Kappeli-ravintola löytyi kauniin puiston laidalta, 

joten suuntasimme sinne.

Matkanvarrella piti ensin tehdä sopivat pyörähdykset ja nuuhkia nurkat (Zisu). 

Maamo piti nälkäisimpänä menemisen tahtia yllä.

Todella iloinen yllätys oli se, että Kappeliin oli Zisu-herrakin tervetullut. Omistajan omat koirat tervehtivät meitä vapaasti käyskennelen terassilla. Ruokakin oli oivallista, joten suosittelen romanttisen lounashetken nautiskelijoille paikkaa.

Kappelin kulmahuoneeseen oli somistettu suloistakin suloisempi pitsihuone. Rautasänkyyn oli pedattu seitsemän pitsipatjaa joiden alta kurkisteli mikäs muu kuin HERNE :) Todellisen prinsessan hymy hyytyi pian, sillä niin ikävästi herne painoi herkkää hipiää. Sattuipa Uusimaa-lehden toimittajakin ikuistamaan prinsessamme lepohetkeä.

Loviisan kirkolla saimme kurkistella hääparin vihkitilaisuutta ja ihastella hääparia odottavaa heppaa. Vanhanajan tunnelma huokui kaikkialla ja A:lla riitti ihmeteltävää.

Hämmästeltävää olikin niin paljon, että unelmat saivat siivet. Taidan olla maamo ihan oikea prinsessa, tuumi pikku A.

Loviisan pikku retkemme päättyi vierasvenesatamaan ruusujätskille. Elämä tuntui hitusen verran ruusuisemmalta, uskokaa tai älkää.

Ruusuisia kesähetkiä toivotellen !

- Siili -

Oma maa mansikka

Se ois nyt niigu loma :) Kesäloma!

Köydet on tiukasti vielä kiinni työlaiturissa, jonne jäi roppa kaupalla hommia. Työrintamalla puuhaa onneksi muutama ahkera luottohenkilö uuden toimipaikkamme eteen, joten harjoittelen täällä luottamaan, että isotkin kuviot voivat edetä ilman minun puikkojen heiluttelua. 

Ja varmasti etenevätkin :)

Tälle kesälle ei ole isompia suunnitelmia. Ei ole varattuna lentolippuja, ei pakollisia kuvioita, ei laadittu juuri minkäänlaista aikataulua. Tätä minä nyt harjoittelen ja nautin oman maan maan mansikoista, joita eilen keräilin omasta pihasta.

Kun on tottunut siihen kesä toisensa jälkeen on hurjasti ohjelmaa, että kuuden viikon loma täyttyy reissusta reissun perään, ei  mieli heti taivu muihin mahdollisuuksiin. Nyt kun olen tätä harjoitellut muutaman kesän ajan, osaan jo ihmetellä kuinka olenkaan jaksanut vaudikkaita lomiani aikaisemmin viettää.

Oman osansa uudenlaisten kesälomien viettoon on tuonnut Maamolan kotimme. Täällä vietetään nyt kolmatta kesää. Viime kesä meni vielä aikasmoisessa työleirissä pihaa myllätessä ja laittaessa. Nyt otamme mallia ystävistämme ja sukulaisista jotka saapuvat Maamolaan ja huokaiset, että tämähän on kuin mökillä. Sitä katsoo uusin silmin omia kotimaisemiaan ja rentoutuu itsekin.

Koiruliinit, nuo ihan parhaat nautiskelun opettajat heräävät joka aamu kainalostamme hyväntuulisina ja innokkaina uuteen päivään. Mitään kummempaa he eivät vaadi, kunhan pääsevät hiukan nuuhkimaan raitista ilmaa, kirmaamaan pihamaalla ja saavat tietenkin evästä kupuun. Välillä käydään vähän sivistymässä koiranäyttelyissä.

Niin, miten se nyt menikään...OMA MAA MANSIKKA, muu maa mustikka. Ja oiken hyvillä mielin herkutellaan nyt näillä oman maan eväillä.

Suloista suvea, niin lomalaisille kuin raskaan työn raatajille :)

- Siili- 

Loma

Kesä on vienyt mennessään, niinpä on ollut kovin hiljaista blogieloni. Toissa viikolla saatiin esimakua lomailuun. Talo täyttyi pienistä askeleista ja kotipiha sekä lähivedet avautuivat ihan uusin silmin. Työtäkin ollaan ehditty pikku loman jälkeen tehdä hyvillä mielin.

Nyt on ojanpientareiden ja puutarhan kukkakedot karsittu kotimaljakoihin ja on leppoisaa aikaa odotella juhannusvieraiden saapumista.

Kuvakollaasin matkassa saat kurkistaa kappaleen meidän kesää.

Ilo ja vapaus. Kevyt askel. Nauru. Huolettomuus...
Lasten askeleet viitoittavat aikuiselle tietä nauttia kesästä.

Kurkistus kujille.

Iloiset askeleet johdattivat illallispöytään. Loma alkakoot. Niin on hyvä fiilis, ettei meinaa
jalatkaan pysyä pöydän alla :)

Paluumatkalla käydään vielä katsastamassa leulukaupan lumoavat ikkunat.
Elo on kuin kuninkaallisilla konsanaan.

Kotipihan auringossa menee päivä sun toinen. Aurinko leikittelee hiuksilla ja
sadunlumo on matkassa.

Iloa, naurua ja laulua riittää.

Tuulten tyyntyessä suotuisiksi suuntaamme keulamme Klovharun muumisaareen.
Täällä karussa kauneudessa Tove Jansson inspiroitui tarinoihin, joiden tarinaa
saamme jatkaa omissa mielissämme.
Kaunista <3

Harussa oli meidän lisäksi kymmenittäin, jollei sadoittain lintuja.
Askeleet tuli ottaa harkiten ja koirat pitää lähellä meitä.
Toven suloinen mökki teki tilaa ihmisen tulla.

Tuvassa pohdimme lastenlasten kanssa Toven viettämiä aikoja saaressa, tuulen, sateen
ja auringon armoilla. Lapset oli hiljaisen lumoutuneita. 

Ja sitten me syötiin kunnon saaristolaisillallinen, tuulessa tietenkin :)

Maailman kauneusloisto kehottaa minut vapauttamaan sieluni syvyyksistä oman elämäni jumalvoimat maailmojen lentoon. (R.S.)

Kaunista ja ilontäyteistä Juhannusta <3

-Siili-

Kippis!

Se ois niin ku' kesää. Pari päivää on soinut suvivirsi, on juhlittu päiväkodit ja kukitettu kouluunlähtijät. Eikä silmäkulman pyyhkimisiltä selvitty taaskaan :) On se vaan aina yhtä suloista ja liikuttavaa.

Eilen käytiin onnittelemassa ja maljaa kohottamassa pikkuveljen ylppäreissä. Ilo oli onnitella ja nähdä pitkästä aikaa serkkuja ja muita tuttuja. Juttua riittää jokaiselle kerralle.

Kippis vaan kaikille valmistuneille!

Mitäpä tässä muuta, kuin kesästä nauttimista. Pihalla on niin lämmin, että puutarhapuuhia kykenee vasta illalla tekemään. Päivällä on aikaa käydä ihastelemassa alkavaa kukkaloistoa. Kovin vielä varovasti availevat nuoret perennani nuppujaan, mutta pikku hilja. Sireeni ja tulppaanit näyttävät reippaasti mallia ujommalle sakille.

Koirulaiset osaavat luonnostaan ottaa ihailtavan rennosti. Ainoastaan meidän Nala-neiti seikkailee rannalla simpukoita pyydystämässä ja kahlaajia tähystelemässä.

Mies lähti melomaan ja minä taidan lähteä jätskiä ostamaan. Taitaa olla luvassa oikea jäätelökesä.

Otetaanpa rennosti, ainakin hetkittäin :)

- Siili-

Karavaani liikkuu

Miten se voikaan olla niin mykistävän ihanaa kun hauvavauva tulee taloon? Jokainen liike, tuhina ja kielen lipaisu on koettava. Muutamassa päivässä pienestä, hiukan hissukasta tytöstä on kuoriutunut luottavainen, tutkaileva neiti. Enpä muista onko meillä kukaan koirulaisista vielä kolmen kuukauden iässä niin päättäväisesti halunut sohvalle ja erityisesti halunut tulla sieltä itse alas. Kaikki portaat mennään tullen mennen ja muutenkin ollaan siellä missä muutkin.

Ja apua, tässä kun kirjoittelen kuului Tiitun vinkunaa pikkuhuoneesta! Neiti oli kiivennyt sohvan kautta nukenvaunuihin, eikä päässyt luonnollisestikaan sieltä itse alas. Huh! Aika vauhdikasta meininkiä, vähän niin kaksivuotiaiden ihmislasten kanssa, jotka koko suurella itsevarmuudellaan valloittavat maailmaa ja luulevat osaavansa jo kaiken. Hoivaa ja huolenpitoa roimasti kehiin.

Aluksi kaikkeen tutustuttiin hiukan ihmetellen ja hissukseen, kuulostellen, että
mikäköhän mahtaa ollaa tämän poppoon henki.

Eilen käytiin Helsingin reissulla. Minä kävin hoitamassa mukavia maamon velvotteita lastenlasten laulukoulun kevätkonsertissa. Kaikki koiruudet lähtivät mukaan, kuinkas muutenkaan. Ei nyt sentään ihan konserttisaliin, mutta vähän ulkoilemaan ainakin. Ehdittiin käydä hetkinen leikkimässä Zisun ensimmäisen pentueen, ystäväni luokse kotiutuneen, Aava chihuahuan kanssa. Aava on Tiitua pari viikkoa nuorempi, joten leikit olivat heti samalla aaltopituudella.

Muutama päivä siinä meni, että oma paikka laumasta alkoi löytymään.
Välillä juostaan karkuun muita ja useimmiten juuri sinne missä
ne kaikki muut ovat. Nurmikkojuoksussa Tiitun hännillä Zisun tytär Aava.

Taluttimessa kulkeminen on Tiitusta innostavaa, kun on tämä uusi poppoo, jonka
matkassa sitä haluaa pysyä. Neljän koiran lauma tosin vaatii
vähän treeniä kaksijalkaisilta :)

Laulukoulun kevätjuhlassa oli jälleen niin upeita esityksiä, ettei meinannut maamo
herkistymättä esityksistä selvitä. A sai elämänsä ensimmäisen stipendin ja oli aika
jännittävää mennä eteen hakemaan se ja seistä potretissa isompien laulajien kanssa.
Bussipysäkillä jännitys laukesi ja kikatus sekä irvistykset pääsivät
valloilleen :)

Maamon omat murut. Olen niin onnellinen jokaisesta irvistyksestänne, naurustanne,
harmistanne, kysymyksestänne ja ihan vain siitä, että olette niin
AINUTLAATUISIA <3

Vaikka menoa ja meininkiä riittä, pyrin näkemään niitä pieniä, minulle niin merkityksellisiä hetkiä. Olhuoneen maljakossa tuoksuvat huumaavasti kielot. Ulkona laulaa satakieli. Ja minun mieleni tekee matkaa, joka päivä ja joka hetki, matkaa jossakin, jossa huomaan olevani useimmiten jo perillä.

- Siili -

Koiravauvan tuoksuinen tupa

Ei tässä taideta montaa sanaa tarvita kertomaan meidän viikonlopusta. Eilen illalla laumamme kasvoi yhdellä suloiuudella, kun Siruliinun Tiuku Helinä, meidän kesken Tiitu muutti taloon. 

Nyt on meidän nokkien lisäksi neljä kuonoa nuuhkimassa ilmaa ja lukematon määrä tassuja tallaamassa kanssamme yhteistä polkua.

Sydämet ja sohva on vallattu <3

Zisu katsoo uutta laumanjäsentä päästä varpaisiin (kuva Insku)

Hiukan meissä on samaa näköä (kuva Insku)

Salaisuuksia koirien kiellellä (kuva Insku)

Karkuun! (kuva Insku)

Meillä nähdään ruusunpunaisia hauvavauva unia, taidetaan luututa joitain pissejäkin ja rapsutellaan toinen toisiamme oikein olan takaa seuraavat viikot

Kiitos ihanista kuvista puolisolleni Inskulle.

Jossain välissä ehditään vähän hoitaa puutarhaa, laittaa ruokaa ja nähdään ystäviäkin, vaikkakin leijonan osan vapaa-ajasta taitaa sittenkin viedä uusi ihanuus <3

- Siili -