maanantai 27. toukokuuta 2013

Karavaani liikkuu

Miten se voikaan olla niin mykistävän ihanaa kun hauvavauva tulee taloon? Jokainen liike, tuhina ja kielen lipaisu on koettava. Muutamassa päivässä pienestä, hiukan hissukasta tytöstä on kuoriutunut luottavainen, tutkaileva neiti. Enpä muista onko meillä kukaan koirulaisista vielä kolmen kuukauden iässä niin päättäväisesti halunut sohvalle ja erityisesti halunut tulla sieltä itse alas. Kaikki portaat mennään tullen mennen ja muutenkin ollaan siellä missä muutkin.

Ja apua, tässä kun kirjoittelen kuului Tiitun vinkunaa pikkuhuoneesta! Neiti oli kiivennyt sohvan kautta nukenvaunuihin, eikä päässyt luonnollisestikaan sieltä itse alas. Huh! Aika vauhdikasta meininkiä, vähän niin kaksivuotiaiden ihmislasten kanssa, jotka koko suurella itsevarmuudellaan valloittavat maailmaa ja luulevat osaavansa jo kaiken. Hoivaa ja huolenpitoa roimasti kehiin.

Aluksi kaikkeen tutustuttiin hiukan ihmetellen ja hissukseen, kuulostellen, että
mikäköhän mahtaa ollaa tämän poppoon henki.

Eilen käytiin Helsingin reissulla. Minä kävin hoitamassa mukavia maamon velvotteita lastenlasten laulukoulun kevätkonsertissa. Kaikki koiruudet lähtivät mukaan, kuinkas muutenkaan. Ei nyt sentään ihan konserttisaliin, mutta vähän ulkoilemaan ainakin. Ehdittiin käydä hetkinen leikkimässä Zisun ensimmäisen pentueen, ystäväni luokse kotiutuneen, Aava chihuahuan kanssa. Aava on Tiitua pari viikkoa nuorempi, joten leikit olivat heti samalla aaltopituudella.

Muutama päivä siinä meni, että oma paikka laumasta alkoi löytymään.
Välillä juostaan karkuun muita ja useimmiten juuri sinne missä
ne kaikki muut ovat. Nurmikkojuoksussa Tiitun hännillä Zisun tytär Aava.
Taluttimessa kulkeminen on Tiitusta innostavaa, kun on tämä uusi poppoo, jonka
matkassa sitä haluaa pysyä. Neljän koiran lauma tosin vaatii
vähän treeniä kaksijalkaisilta :)
Laulukoulun kevätjuhlassa oli jälleen niin upeita esityksiä, ettei meinannut maamo
herkistymättä esityksistä selvitä. A sai elämänsä ensimmäisen stipendin ja oli aika
jännittävää mennä eteen hakemaan se ja seistä potretissa isompien laulajien kanssa.
Bussipysäkillä jännitys laukesi ja kikatus sekä irvistykset pääsivät
valloilleen :)
Maamon omat murut. Olen niin onnellinen jokaisesta irvistyksestänne, naurustanne,
harmistanne, kysymyksestänne ja ihan vain siitä, että olette niin
AINUTLAATUISIA <3
Vaikka menoa ja meininkiä riittä, pyrin näkemään niitä pieniä, minulle niin merkityksellisiä hetkiä. Olhuoneen maljakossa tuoksuvat huumaavasti kielot. Ulkona laulaa satakieli. Ja minun mieleni tekee matkaa, joka päivä ja joka hetki, matkaa jossakin, jossa huomaan olevani useimmiten jo perillä.


- Siili -

12 kommenttia:

  1. Ihania pienokaisia... siis ihan jokainen heistä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä ihan "unohtaa" murehtia elämäänsä, kun on niin paljon ihanuuksia ympärillä....näitä murheenkarkoittajia ;)

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen, suloisia pikkuisia olentoja kaikki tyynni, aurinkoista loppuviikkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Sarppu! Täällä onkin niin kesäistä...lämmintä ja aurinkoista :)

      Poista
  3. Oi ihanasti kirjoitettu! :,) Noin se juuri menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuvasti sitä saa itselleen palauttaa mieleen, kuinka ne asiat todellisuudessa ovatkaan. Aika ajoin pienet ja välillä suuretkin murheet meinaavat syöstä linnunradalle kieppumaan, kunnes sitä taas osaa kääntää katseensa ja suuntansa elämäni majakkaa kohti :)

      Poista
  4. Kauniit kuvat ja miten kauniisti kirjoitat "muruistasi". Se on aina liikuttavaa kun katselee ja kuuntelee lasten esiintymisiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen Marru tiedät miten onkaan ihanaa jakaa hetkiä lastenlasten kanssa. Äitiyden paineet ovat poissa ja tilalla on silkkaa virtaavaa rakkautta <3

      Poista
  5. Kiva lukea koiravauvasta. Meille on tulossa juhannukseksi uusi pikkukoira, kääpiösnautserin pentu Muru. Edellinen rakas weilssi-koiramme kuoli pari vuotta sitten 12-vuotiaana. Nyt alkaa Mummilla ja Ukilla taas uudet koiruushaasteet. Suloisia pikkuihmisiä myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan pian laskette öitä juhannukseen, sillä on se vaan niin ihanaa aika tämä hauvavauva aika ;) Mekin saattelimme taivaantuuliin cotton poika Elmon vuosi sitten, ikävä on vieläkin :( Onneksi nämä hännänheiluttajat muistuttavat elämän ihanuudesta kaipauksenkin keskellä. Eipä muuta kuin kuono kohti uusia tuulia :)

      Poista