Ja apua, tässä kun kirjoittelen kuului Tiitun vinkunaa pikkuhuoneesta! Neiti oli kiivennyt sohvan kautta nukenvaunuihin, eikä päässyt luonnollisestikaan sieltä itse alas. Huh! Aika vauhdikasta meininkiä, vähän niin kaksivuotiaiden ihmislasten kanssa, jotka koko suurella itsevarmuudellaan valloittavat maailmaa ja luulevat osaavansa jo kaiken. Hoivaa ja huolenpitoa roimasti kehiin.
Aluksi kaikkeen tutustuttiin hiukan ihmetellen ja hissukseen, kuulostellen, että mikäköhän mahtaa ollaa tämän poppoon henki. |
Eilen käytiin Helsingin reissulla. Minä kävin hoitamassa mukavia maamon velvotteita lastenlasten laulukoulun kevätkonsertissa. Kaikki koiruudet lähtivät mukaan, kuinkas muutenkaan. Ei nyt sentään ihan konserttisaliin, mutta vähän ulkoilemaan ainakin. Ehdittiin käydä hetkinen leikkimässä Zisun ensimmäisen pentueen, ystäväni luokse kotiutuneen, Aava chihuahuan kanssa. Aava on Tiitua pari viikkoa nuorempi, joten leikit olivat heti samalla aaltopituudella.
Taluttimessa kulkeminen on Tiitusta innostavaa, kun on tämä uusi poppoo, jonka matkassa sitä haluaa pysyä. Neljän koiran lauma tosin vaatii vähän treeniä kaksijalkaisilta :) |
Maamon omat murut. Olen niin onnellinen jokaisesta irvistyksestänne, naurustanne, harmistanne, kysymyksestänne ja ihan vain siitä, että olette niin AINUTLAATUISIA <3 |
- Siili -
Ihania pienokaisia... siis ihan jokainen heistä :))
VastaaPoistaVälillä sitä ihan "unohtaa" murehtia elämäänsä, kun on niin paljon ihanuuksia ympärillä....näitä murheenkarkoittajia ;)
PoistaYhdyn edelliseen, suloisia pikkuisia olentoja kaikki tyynni, aurinkoista loppuviikkoa sinne :)
VastaaPoistaKiitos samoin Sarppu! Täällä onkin niin kesäistä...lämmintä ja aurinkoista :)
PoistaOi ihanasti kirjoitettu! :,) Noin se juuri menee!
VastaaPoistaJatkuvasti sitä saa itselleen palauttaa mieleen, kuinka ne asiat todellisuudessa ovatkaan. Aika ajoin pienet ja välillä suuretkin murheet meinaavat syöstä linnunradalle kieppumaan, kunnes sitä taas osaa kääntää katseensa ja suuntansa elämäni majakkaa kohti :)
PoistaKauniit kuvat ja miten kauniisti kirjoitat "muruistasi". Se on aina liikuttavaa kun katselee ja kuuntelee lasten esiintymisiä <3
VastaaPoistaSinä sen Marru tiedät miten onkaan ihanaa jakaa hetkiä lastenlasten kanssa. Äitiyden paineet ovat poissa ja tilalla on silkkaa virtaavaa rakkautta <3
PoistaSuloista! Hieno postaus:)
VastaaPoistaKiitos Marikki :)
PoistaKiva lukea koiravauvasta. Meille on tulossa juhannukseksi uusi pikkukoira, kääpiösnautserin pentu Muru. Edellinen rakas weilssi-koiramme kuoli pari vuotta sitten 12-vuotiaana. Nyt alkaa Mummilla ja Ukilla taas uudet koiruushaasteet. Suloisia pikkuihmisiä myös!
VastaaPoistaVarmaan pian laskette öitä juhannukseen, sillä on se vaan niin ihanaa aika tämä hauvavauva aika ;) Mekin saattelimme taivaantuuliin cotton poika Elmon vuosi sitten, ikävä on vieläkin :( Onneksi nämä hännänheiluttajat muistuttavat elämän ihanuudesta kaipauksenkin keskellä. Eipä muuta kuin kuono kohti uusia tuulia :)
Poista