Ilo jakaa

Olen hiukan nihkeä postailemaan hankinnoista. Ihan vain jo siitä syystä, että yritän elää hankitojen suhteen hillittyä eloa. Ei sen puoleen, ettäkö se olisi helppoa, minunlaiselleni joka olen luonteeltani hamstraaja ja ihastun kovin helposti kaikkeen kauniiseen. Hankinnoissa minua ohjaakin ensisijaisesti asioiden ja esineiden kauneus, ei niinkään käytännöllisyys :)

Olen viime vuosina opetellut erityisesti kiinnittämään huomioita tarpeiden lähtökohtiin ja olen huomannut, että on ihana opetella kohtuutta. Kun sitten jotain ostaa, oli se sitten kaunista tai käytännöllistä, on se useimmiten sydämmellä harkittua. Toki kovin usein vieläkin teen heräteostoksia, enempää harkitsematta, sitten iloitsen harha-askeleistani - lempeydellä :)

Nyt haluankin jakaa viimeisimmät harkitut ja vähemmän harkitut uutuudet, joista olen vilpittömän iloinen :)

Tässä ne ovat; nahkalaukku, pärekori ja puukengät

Nahkalaukku on ollut hakusessa ainakin vuoden verran. Tarve on ollut kohtuullisen akuutti ja ihmettelen, että tämä kesti näinkin kauan löytää se oikea. Olin viime viikolla Helsingin keskustassa Senaatintorin tuntumassa kokouksessa. Kokouksen jälkeen maagiset askeleeni johdattivat minut Lumin liikkeeseen, suoraan tämän laukun luokse. Kaikki oli kohdallaan, duunilaukku löytyi...läppärille yksi tasku, toinen piuhoille ja kolmas kaikelle muulle sekä pikkutaskuja avaimille, huulipunalle, kännyköille etc. Kannatti odottaa! Ja mikä parasta, koko ihanuus on juuri sopivan rento ja maanläheinen. Täydellinen. Uskon, että tämän ihanuuden kanssa kuljemme pitkän yhteisen taipaleen.

Sitten on tuo pärekori, tai paremminkin kassi. Se on tuliainen pikaviisiitiltä pihamessuilta (joissa ehdin olla aivan liian vähän aikaa - nyyyh!). Olin haaveillut tämän eteisremontin vaiheen valmistuttua löytäväni jonkin koukkuun ripustettavan korin koirien hihnoille. Remmejä on paljon, kun on kolme koiraa ja minä tykkään yhdenlaisista remmeistä ja mies toisenlaisista. Sitten on vielä erikseen näyttelyhihnat yms. Olen oikein iloinen tästä löydöstä.

Ja tässä tulee heräteostokseni...PUUKENGÄT, tai oikeammin puukkarit tai hollannikkaat. Kuinka monta lapsuuden kesää lampsinkaan puukkareissa. Hyvä kun ehti lumet sulaa, kun jo piti kaivaa esiin edelliskesän mustat kolistimet. Teinivuosien kynnyksellä uusien puukkareiden kimppuun käytiin heti tuoreeltaan. Erinnäisin keinoin kumipohjat revittiin pois. Tämän jälkeen puukkarit sujautettiin jalkaan ja otettiin avuksi ystävä ja pyörä. Kaveri polki pyörää minkä ehti ja puukkareiden omistaja istui tarakalla raahaten puisia kengänpohjia asfaltilla (pyörän kiitäessä eteenpäin). Pyöräilyä jatkettiin kunnes puukkaireiden pohjat olivat sametin sileät ja erityisesti liukkaat kuin mitkä. Näillä puukkareillä sitten luisteltiin pitkin koulun käytäviä ja sai niillä aika hyvät liut ihan asfaltillakin. Arvaattekin varmaan, ettei mennyt ihan vanhempien jakeluun tämä puukkareiden tuunaaminen.

Tämä heräteostos oli osa nostalgiakaipuutani, joskaan ei ole aikomusta ainakaan toistaiseksi käydä puukkareiden pohjien kimppuun.

Lopuksi vielä muutama lähiotos uutukaisestani.

Pihamessuiltä matkaan lähti myös kassillinen mukuloita. Eikä kyllä yhtään harmita, että tuo vesisade piiskaa maisemaa, antaen lumelle kyytiä. Taidan saada pian sujauttaa uudet puukkarini jalkaan ja päästä katselemaan uuden liljapenkin paikkaa.

Rentoa sunnuntaita ja laittakaapa taas ihania kommenttejanne, ne ovat koko blogini suola. Kiitän jokaisesta ja teen parhaani, että ehdin niihin vastata <3