lauantai 11. toukokuuta 2013

Ihan pihalla


Keskeneräinen piha ja puutarha. Miten se voikaan tuntua yhtäaikaa loputtomalta urakalta ja ihanalla tavalla päätymättömältä tarinalta. Viime kesänä tehtiin ihan hurjasti. Koko piha oli yhtä sora- ja multakasaa ja kuoppaa. Vanhasta pihasta säästyi vain uusille paikoille sijoitetut marjapensaat, pikku pihlaja ja sireenipensas sekä perennoja. Useammin kuin kerran mietin, että miten minä, joka en ymmärrä mitään puutarhanhoidosta olen ryhtynyt tällaiseen puuhaan. Parhaina hetkinä (joita onneksi oli riittävästi) olin intoa ja onnistumista täynnä.

Kännykuva kesältä 2012. Kaivurinkauhan
kohdalla komeilee nyt jo punainen saunatupa.
Kummasti sitä puuhaa riitti tällekin vuodelle. Osittain ihan siksi, että nälkä kasvaa syödessä ja ideoita poksahtelee kuin tyhjästä. Sinällään aika hupaisaa, sillä Maamolaan muuttaessamme reilut pari vuotta sitten, piha oli se, joka täytti kaikki toiveemme ja suunnittelimme ainoastaan tekevämme sisärempan. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat ja se aika, energia ja budjetti, joka oli suunniteltu sisälle, suuntautuikin pihalle. Pikku hiljaa on syntynyt se talon tärkein olohuone, jossa ollaankin ihan pihalla.

Tänä vuonna otamme vähän rennommin. Tavoitteena on olla hiukan armollisempi kropalle (pari selkää niksahti viime kesänä ja känsiä ja rakkoja ei lasketa) ja tehdä siihen tahtiin kun rehellisesti voimat ja budjetti antavat periksi. Armollisia ollaan myös läheisille, ettei tule työleirimeininki joka kesästä.


Vävyvoima hyvässä käytössä ja viimeistä kiveä viedään. Monen monta metriä on viime kesästä asti naputeltu kivi kiveltä mukulakivipolkua kiertämään pihaa. Tämän jälkeen päästäänkin pian jyrsimään hyvin tiivistynyttä multaa ja kylvämään viimeinen nurmialue. Perennapenkki taustalla syntyi viime kesänä, kuin myös talon päädyssä näkyvä kivetys (samaa kivetystä ladottiin myös etupihalle ja grillialuelle). Talon nurkalla häämöttävä terassi rakennettiin kesällä 2011.


Ja se joka on tätä puuhaa tehnyt, tietää minkä työn takana on vanhojen kaupunkien mukulakivikadut. Helpommallakin olisi voinut päästä, mutta nyt se on tehty ja olen niin iloinen lopputuloksesta. Kiitos kaikki, joiden kädenjälki elää pihassamme ja tuntuu jalkapohjan alla.

 Suloinen ja ilontäyteinen ponnistus kohti valoa ja uutta kesää. Tämä antaa uskoa minulle,
että kaikki työ on ollut vaivanarvoista.



Kaikki on vielä niin kovin pientä ja hentoista ja silti niin väkevästi tässä hetkessä kiinni. Vain mereltä käyvä tuuli uhkuu loputonta voimaa, puhaltaen epäuskon rippeet mennessään.
Kyllä tästä hyvä tulee :)

Ollaan hyvällä tuulella!
- siili-

PS. Lämpöisesti tervetuloa matkaan uudet lukijat. Olette kaikki kovin tärkeitä :)


9 kommenttia:

  1. Hyvä tuuli puhalsi tänne asti. Voi että osaa olla kaunista, vaikka itse tietenkin näkee kaikki puutteet ja keskeneräisyyden. Se ON jo hyvä ja kuinka hyväksi se sitten vielä tuleekaan... ;)
    Aurinkoa toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mikä siinä onkaan, että puutteiden näkeminen on niin paljon helpompaa kuin kaiken sen jonka on jo saanut tehtyä? Olen huomannut haaveilevani riipputuolista, hymyilen jo ajtukselleni, kuinka ehtsinkään siinä sitten istua :)

      Poista
  2. Kyllä se kaunis lopputulos palkitsee kaiken "sekamelskan" ja raatamisen jälkeen :)) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru! Näinhän se menee, onneksi osaan iloita pienistäkin askeleista :)

      Poista
  3. Oi, ihanaa nähdä näitä vaihekuvia ja upea tuo kivetys tosissaan! On siinä varmasti ollut hommaa! Positiivisia tuulia puhaltelen sinne teidän työmaalle. :)

    Ihanaa äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hommat jatkuvat, tosin hiukan ja sopivampaan tahtiin. Kiitos hyvistä tuulista, tulivat perille ja tänään ollaankin nautittu ihanasta päivästä :)

      Poista
  4. Kauniilta näyttää. Itsellä välillä ongelma ymmärtää oma rajallisuutensa pihan suhteen. Kaikkea ei vaan ehdi tekemään heti. Onneksi on aikaa, ja tekeminen kivaa :)

    VastaaPoista