torstai 27. joulukuuta 2012

Jouluko meni jo?

Oli se vaan niin ihana huipennus, nuo juhlapyhät. Talo täyttyi väestä aatonaattona ja hiljeni tapanina. Siihen väliin mahtui paljon yhdessä oloa, laittamista, syömistä, hiukan ulkoilua, kyläilyä...sitä perinteistä säpinää, joka vaan on niin mukavaa.

Eilen alkoi arki. Lomalaisen leppoisa arki. Käytiin hakemassa matolääkkeet pikkukoirille ulkomaanmatkaa varten. Ruokakaupassa myytiin jouluruokia huojennuksella (en ostanut). Satoi vettä. Kirjoitin useamman tunnin syntymäpäiväpuhetta pyöreitä täyttäneelle isälleni. Pestiin pyykkiä. Puhelin soitteli työasioita. Tämäkin tuntuu ihan mukavalta.

Kamera meinasi unohtua turhankin usein pois joulun tapahtumien matkasta, mutta muutama otos sentään tallentui muistikortille. Tässä niistä jokunen joten kuten julkaisukelpoinen :)

Valmisteluhulinat alkoi aatonaattona.
Laittajia riitti koko keittiön täydeltä.
Ja voi sitä herkkujen määrää jonka loihdimme.
Perinteisin jouluherkku on karjalanpiirakat,
joiden valmistustaidon minä ja tyttäreni saimme
aikoinaan Tyyne-mummon kyökissä.
Aattona pyrytti ja ulkoilut jäi aika vähiin.
Onneksi on kotiranta ja jää, jonne oli helppo
pyyhältä juoksuttamaan viittä talossa
majailevaa koiraa. Viides ja pienin koira, Nala
tosin matkasi mieheni takin suojissa.
Joulupuuron jälkeen tiemme vei joulukirkkoon, jonne
pyrystä piittaamatta oli saapunut aikamoinen
joukko muitakin. 
 
Jossain vaiheessa joulurauha laskeutui meidänkin
tupaan. Oli aika sytyttää illallispöydän kynttilät
ja nauttia hyvästä ruuasta ja toisistamme.
 

Joulupäivänä saapui pikku tytöt. Tonttu oli tuonut paketteja myös
maamolan kuusen alle ja voi sitä riemua, lapsen iloa,
joulumieltä ja kaikkea sitä minkä takia joulu
on vaan vuosi vuodelta niin ihana <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti